Ennen joulua innostuin ompelemaan itselleni joulumekon. Täällä kerroinkin siitä. Sitten tein toisenkin, jota en ole vielä esitellyt – niin, ja kolmannenkin. Tässä ensimmäisessä vaan kävi niin, että pääntiestä tuli kylläkin kaunis, mutta ahdistaa minua… En nimittäin kestä mitään, mikä ottaa kiinni kurkkuuni. Olen mekkoa pitänyt jo useamman päivän, mutta en vaan totu sen kaula-aukkoon pääntiehen. Päätin tarttua asiaan, nyt kun on paljon vapaata aikaa. Niinpä vuorossa on mekon pääntien korjaus.
Tiedätkö? Auts! Juuri tätä kirjoittaessani ja tätä kuvaa katsoessani muistin, MIKSI TUOSTÄ PÄÄNTIESTÄ TULI TUOLLAINEN. Siksi, kun halusin noiden ketunpäiden säästyvän kokonaisina! Ei, ei, ei….
No, vahinko on tapahtunut, palataan alkuperäiseen asiaan.
Purkuhommiin
Päätin olla huolellinen ja kärsivällinen – mikä ei ole yhtään luonteeni mukaista – ja purin kolme eri ommelta. Jätin kuitenkin pääntien takasauman ennalleen. Nythän tässä oli käynyt niin, että lopusta kankaasta olin tehnyt tonttulakin, joten tätä samaa ihanaa kangasta ei ollut yhtään jäljellä. Löytyi kuitenkin punaista, oman yöpaitani helmaa, joka on kylläkin paljon lirumpaa materiaalia.
Käänsin mekon nurinpäin ja hahmottelin, mihin asti suurennan pääntietä. Vielä tässäkään en tajunnut, mitä niille ketuille tapahtuu, byäääh!
Sitten vaan mekon pääntie taitteelle ja tarkka kohdistus tuohon kaitaleeksi tulevaan punaiseen trikooseen, sillä sitä oli melkein liian pieni pala. Molemmat siis taitteelle, mekko ja kaitaletilkku.
Ensin leikkasin pääntien avarammaksi, sitten kaitaleen yläreunan, kuten keltainen piirros näyttää, samanmalliseksi ja kokoiseksi kuin uusi pääntie.
Kaitaleen alareunan leikkaan ”summanmutikassa”. Toki tähän olisi voinut laittaa kovikekankaan, mutta mutta….ei viitsinyt.
Sitten ompeluhommiin. Ensin yhdistin uuden kaitaleen päät takakappaleen kaitaleeseen, jonka siis olin jättänyt purkamatta. Sitten kohdistin kaitaleen miehustaan ja sehän istuu täydellisesti.
Tein tikkaukset 0.7 mm päähän reunasta ja noin kaitaleen alareunaan. Hieno tuli, eikä yhtään näy päälleppäin, että on eri kangasta.
Mutta. Ne ketut.
Tämä työkuva on muutenkin niin hirveä, ettei pitäisi näyttää, mutta ketut pysyy arvoituksena. Miten olenkin onnistunut ottamaan kuvan niin?
Jos tarkkaan katsot tikkausta, huomaat, että olen tehnyt sen pikku-siksakilla. Ompelin koko mekon noin, kun itselleni tein. Ompelukoneessani, joka juuri nyt oli pöydälläni, ei ole erikseen jousto-ommelta, trikooneulan sentään vaihdoin. Muuten olisi pieniä reikiä ompeleen vieressä.
Hyvä pääntie tuli, nyt ei ahista ja mekko tulee varmasti usein käyttöön. Paitsi että pakkasilla huomasin sen hiukan takertuvan sukkahousuihin ja alushameeni on liian lyhyt, joten joudun ehkä ompelemaan uuden alushameen…
Pellavasydämen Mervi
ps. Kankaan olen ostanut messuilta, se on Verson puodista, muttei ole enää myynnissä. Kuosin suunnittelija on Elina Antila.