Saarenmaalla, osa 2

Reissumme 3. päivä alkoi kävelykierroksella Kuressaaren keskustassa, mutta siihen minä en osallistunut, koska epäilin, etten pysyisi vauhdissa ja toisaalta kävelemistä tulee muutenkin ihan tarpeeksi minulle. Kaupungin keskustaan ehdin pikaisesti tutustua, sillä seuraava kohde oli Hertta – villatuotteiden kuningatar, kuten matkanjohtajamme Jaana Vasama oli hänet ohjelmalehtiseen tituleerannut. Virolaista huippudesignia taisi jokusen matkalaisen mukaan lähteäkin – ainakin kovasti ihastellen siellä villavaatteita soviteltiin. Toisaalta tämä yrittäjä valmistaa vaatteita mittatilauksena, joten itselleen täsmälleen sopivaa takkia tai puseroa joutuu ehkä tovin odottelemaan.

Taas asetuimme linja-autoon ja hurautimme Ilplan kylään tapaamaan puutyömestari Vello Kaasenia, joka valmistaa LAMPAITA. Tällä kertaa lampaat olivat puusta ja villasta ja todella sympaattisia. Sympaattinen on oikea sana kuvailemaan myös Vellon kotitaloa ja sen ympäristöä.

Talo on todella vanha ja tyypillinen maaseutuasumus, jonka toisessa päässä oli tilat lehmille ja toisessa päässä asuivat ihmiset. Ja ruokokatto tietysti. Muutama lammas lähti porukkamme mukaan, kun suunnistimme Pihtlaan ja edelleen tutustumaan Kaalin kratteriin. Tämän luonnonilmiön ympärille on tietysti muodostunut turistikohde ja oiva pysähdys matkalla ostaa vaikka jäätelö…

Kolmannen päivän viimeinen kohde oli Kuken kylässä. Tutustuimme saippuan valmistamiseen GuudKaarmassa. Taisin olla jo väsynyt, kun yhtään kuvaa ei tästä kohteesta ole. Ostin kyllä heidän valmistamansa kuorintavoiteen.

Neljäs päivä ja Abrukan saari

Taas jaksoimme ja juuri ja juuri ehdimme käydä hotellilla saunassa ja uimassa. Uni tuli kyllä odottelematta, sen verran on päivään mahtunut aktiviteettia. Seuraavana aamuna suuntasimme Roomassaaren satamaan ja edessä oli merimatka Abrukan saarelle. Osa porukasta (ja minäkin, onneksi) pääsi tekemään matkan yhteysaluksella. Toiset kastuivat pienemmässä paatissa, kun meren aallot oikein pärskivät. Ohoh! Saimme oppaaksemme saarenvahti Rein Lemberin ja hänen johdollaan kiersimme saaren nähtävyyksiä ja kuulimme hauskoja ja traagisiakin tarinoita saaren asukkaista ja heidän elämästään. Saaren kasvillisuus on vertaansa vailla ja metsä, jonka läpi ajelimme, oli erikoislaatuinen.

Puoliso sai nilkkaansa punkin, kun hänen on ”välttämätöntä” poiketa polulta valokuvaamaan jotain… Täällä tein todella nopean ostopäätöksen asusteesta, jonka esittelen myöhemmin.

Kävimme myös saaren pikkuruisessa kirkossa ja ihailimme sen ikkunamaalauksia: talvi, kevät, kesä ja syksy. Hautausmaa poikkesi suomalaisesta.

Merimatka oli hivenen pelottava tälle maissa paremmin viihtyvälle.

Kuressaaren kadulla tapahtuu

Tämä päivä päättyi ohjelman mukaisesti hivenen aikaisemmin ja niinpä lähdimme kävellen keskustaan. Halusin käydä Humana-liikkeessä, joka on kirpputori ja josta mieheni löysi peräti shortsit ja paidan. Olihan siellä Nansoa ja VeroModaa, muttei minulle mitään ”välttämättä” ostettavaa. Osuimme tanhuesityksen aikaan paikalle ja rohkeana uskalsin aloittaa keskustelun yhden kansallispukuisen naisen kanssa. Valitsin nuorimman näistä ”mummoista” kun ajattelin, että ehkä osaa englantia ja ymmärtäisi näin minun (huonoa) englantiani. Noh, loppujen lopuksi hän osasi suomea!

Kiinnitin huomiota heidän hameensa yläreunaan, miten se on saatu ”kurottua” kapeammaksi ja toisaalta hassunhauskoihin pipohin.

Muutaman yksityiskohdan kuvasin kävelyreitin varrrelta.

Rakastan arkkitehtuuria ja ihailen hienoja yksityiskohtia hyvin huolletuissa taloissa. Toisaalta pidän myös ”rappioromantiikasta”. Tässä kuvasarjassa yllä on samanlainen hieno parveke kahdessa vierekkäisessä talossa – toinen on hyvässä maalissa, hyvin hoidettu, toinen vähän rujompi.

Matkan päästä kuvasin myös piispanlinnaa. Sinne sitten ehkä seuraavalla matkalla sisälle?

Ruokailimme aika hienossa paikassa, Kuressaaren Seurahuoneella. Miljöö on komea ja mielenkiintoinen taidenäyttelyineen. Palvelu oli ensiluokkaista, ruoka tuli todella nopeasti ja oli hyvää. Piiiiitkästä aikaa söin kampelaa.

Muhun saari

Reissun viimeinen päivä kului Muhun saarella tutustuen käsityön tekijöihin ja kauniisiin tuotoksiin. Oad ja Eed -puodissa saimme kuulla esitelmän Muhun puvuista ja myytävänä oli vaikka mitä kaunista. Triinu Traumannin ateljeessa tutustuimme design-vaatteisiin. Alla satunnaisia otoksia käsitöistä. Kun olimme syöneet lounaan Liiva kohvikissa, suuntasimme bussin nokan kohti satamaa. Uuvuttava matka kotia kohti alkoi.

Aina totean, että kyllähän sitä Virossa piipahtaisi useammin, jos ei olisi tuota matkaa ensin Helsinkiin. Kumpikaan meistä ei tykkää laivamatkustamisesta ja koemme sen rasittavana. Bussissa aloitin kuuntelemaan Toveri lapsi -äänikirjaa. Idean sain joltain matkalaiselta. Kirja kertoo pienen virolaisen lapsen elämästä. Olen saanut sen jo valmiiksi ja seuraavaksi valitsin toisen virolaista elämää valottavan äänikirjan – ehkä löydän kolmannenkin…

Mervi