Enpä todellakaan olisi uskonut näin innostuvani virkkaamaan isoäidinneliöitä, kun enhän niistä oikein ole koskaan edes tykännyt. Heti kun sain tämän ensimmäisen takin valmiiksi, aloin tehdä toista. Nyt vaan valitsin langan toisin, sillä tuo puuvillalangasta virkattu takki on aika painava, yli 1,2 kg. Tällä kertaa tein sukkalangasta, Lankavan Sulo, joka on fingering-paksuinen. Eli ohut, 100 G = 420 m. Ei paras lanka virkkaamiseen, vähän takertuva, kun pienellä koukulla nyhjäsin. Mutta kaikkeen tottuu! Nyt lankaa kului yhteensä vain 682 gr.
Värit on hiukan saman tyyppiset, musta, valkoinen, harmaa ja tummanpunainen. Nyt tein kaikki 120 palaa vaihe kerrallaan valmiiksi.
Yhdistin, kuten viimeksikin, ompelemalla neulalla ja reunusvärin langalla. Alla kuva, miten neliöt kiinnitetään.
Tässä alla takki taiteltuna, edestä tavallaan puuttuu yksi rivi, sivulla taas neliö puolittuu…
Sitten kuvat hihojen ”istutuksesta”:
Kuva alla: Tuohon sormeni osoittaamaan kohtaan asti ompelen hihanalussauman, mutta loppuosan kiinni miehustaan.
Virkkasin etureunan pylväillä samoin kuin edellisessä takissa, koska se vaan tuntuu istuvan minulle hyvin. Tällä kertaa tein myös napinlävet ja kiinnitin tuollaiset duffelinapit.
Ja tässä kuvassa molemmat takit:
Kuvasta voisi päätellä, että tuo tummempi takki ei minulle mahdu, mutta kyllä, mahtuu se, on hivenen niukka…
Pellavasydämen Mervi