Ostin ehkä 10 vuotta sitten keinonahkatakin, jota sittemmin olen pitänyt sen 10 kertaa, korkeintaan. Se on vain roikkunut vaatepuulla, välillä ei ole mahtunutkaan päälleni. Nyt se mahtuu, mutta yllätys, yllätys! Takki on mennyt oudosti rikki, niskasta. Ei mistään muualta. En ymmärrä syytä.
Kangas on aivan hapertunut ja murenee lähes pölyksi. Koska takki muutoin on ihan kunnossa, enkä haluaisi sitä roskiinkaan laittaa – mitään jatkojalostusmahdollisuutta ei kannata edes harkita – joten päätin yrittää korjata.
Ensin leikkasin kauluksesta poikki rikkimenneen osan ja purin sen irti. Sitten leikkasin rikkimenneen palan pois.
Kovin pitkään en pohtinut, millä kankaalla paikkaisin tilanteen. Ensin leikkasin resorista palan, mutta totesin, ettei se ainakaan kaulukseen ole hyvä valinta. Hetken mietin nahan mahdollisuutta, mutta sitten päädyin enstexiin. Se on vahvaa, saman väristä ja hivenen kiiltävää.
Leikatessa lisäsin saumanvarat ja tuplasti alareunaan, mikä oli kylläkin aivan turhaa… Sitten ompelemaan. Ensin kaareva sauma, sitten reunat.
Eipä tullut ompelujäljestä täydellistä, mutta kun itselle tekee, ei ole niin nuukaa. Paljon enemmän olisi mennyt aikaa, jos tämä olisi ollut asiakastyö. Kauluksen ompelussa vasta fuskasinkin! Tein erillisen kappaleen ja ompelin sen PÄÄLTÄ tikaten kiinni reunoistaan.
Ei kai kukaan mun niskaa niin tarkkaan katso?
Aamulla odotti yllätys. Keinonahka oli edelleen hajonnut, nyt lisäkappaleen ompelusauman vierestä. Todennäköisesti laajenee ja laajenee… mutta vielä yritin pelastaa tilanteen. Ompelin sauman päälle satiinisen vinonauhan, joka on samaa väriä ja samaa kiiltoastetta.
En ikinä enää osta keinonahkaista, mitään. Joku ehkä muistaa tämän asiakastyön, kun vaihdoin kymmeniä vuosia vanhaan nahkatakkiin vuorin ja asiakas maksoi siitä mielellään 100 euroa. Nahka ei ollut mennyt miksikään!
Nahkatakille uusi vuori
Pellavasydämen Mervi