Miksiköhän tavataan sanoa ”kuntosali-harjoittelu” vaikka oikeasti se on kunnon työtä! Itse olen nyt vuoden verran käynyt salilla säännöllisesti kerran viikossa. Tai noh, kesällä oli hetki taukoa. Ensimmäisellä tutustumis-harjoittelu-kerralla kuntosalin työntekijä näytti laitteet ja sen, miten niitä käytetään. Varsinaisen ohjelman olen itse päätellyt sopivaksi keholleni. Kerran kävi pyynnöstäni fysioterapeutti katsomassa, että liikkeet on minulle hyvät ja riittävät.
Viime käynnilläni kuvasin käyttämäni laitteet ja myös painot, joilla ”harjoitteet” teen. Olisinpa tehnyt tämän aloittaessani – nyt olisi muutakin kuin muistin varassa se, miten olen kehittynyt. Käyn Uudenkaupungin Urheilukeskuksessa. Ostan 10 kerran eläkeläskortin ja maksan siitä 45 euroa. Kortilla pääsen sisälle milloin vain klo 5-23 välisenä aikana. Kesällä tapasin käydä todella myöhään illalla.
”Lämmittelyä”
Tiedän kyllä, että lämmittely ja venyttely kuuluisivat ohjelmaan, mutta minäpä skippaan ne. Lämmittelystä ehkä käy lyhyt kävely juoksumatolla (tasan 200 metriä riittää sitä lajia minulle) ja kuntopyöräilyä 10 minuuttia, siinäkin on 10 minuuttia liikaa… Inhoan, mutta pakotan itseni tasan tuon ajan polkemaan aina samalla vastuksella, jolloin saan sykkeen nousemaan vähän yli sadan.
Sitten siirryn erilliseen huoneeseen, jossa on paineilmalaitteet, täydelliset minun tarpeisiini. Pidän siitä, että saan istua (!!!) ja siitä yletyn vastusta muuttamaan, eikä tarvitse nousta, niinkuin toisenlaisissa laitteissa…
Systemaattinen suunnitelma
Teen liikkeet aina samassa järjestyksessä, enkä koskaan jätä yhtään liikettä väliin. Teen 15 toistoa ja lyhyt tauko välissä, tätä 3 kertaa. Aloitan hivenen kevennettynä ja kolmas toistorypäs pitää jo todella tuntua.
Aloitan tästä jalkalaitteesta, jossa lonkan lähentäjä- ja loitontajalihas joutuvat töihin. Tämä on minun keinonivel-lonkilleni todellinen työmaa. Lähentäjäliha tekee töitä 40 vastuksella, mutta loitontaja pystyy vain 10:llä. Eikä ne todellakaan aukea noin!
Luultavasti se, että teen peräkkäin liikkeen ja sen vastaliikkeen, auttaa siihen, etteivät lihakset kovinkaan kipeydy.
Seuraavaksi tulee vuoro käsille. Tällä häkkyrällä vetelen kädet taakse niin että lapaluut rutisee. Vastus on 30.
Kolmantena siirryn selkälihaslaitteeseen, jossa vastus on kaikkein kovin, tällä kertaa jopa 50. Se laite on alla olevassa kuvassa vasemman puoleinen.
Kuvassa keskellä on taas käsiliike, ylöstyöntö ja alasveto. Alasvedossa vastus on 35-40, mutta nostossa en ole päässyt yli 10:nen ja siinä meinaa voimat hyytyä ennen tavoitetoistoja.
Seuraa tehokas jalkalihasliike, jossa myös on liike ja vastaliike.
Jalkojen etupuoli ja takapuoli saavat tässä härvelissä kyytiä. Painan jalkoja vähän eri vastuksilla, sillä vasen lonkkani on oikeaa huonompi, koska on enemmän leikelty ja sen lihakset lienevät pysyvästi (?) vioittuneet. Vasemman puolen lihakset eivät tue askellusta, joten joudun oikeassa kädessä käyttämään kyynärsauvaa. Alaspainaessa vastus nousi tällä kertaa jopa 40 – kiitos porrasharjoitusten, mutta nostoon riittää reilu 10
Tämän jälkeen vaihdetaan taas käsivarsi – vai lieneekö rintalihasliike? Tuo alakuvassa oikeanpuoleinen, jossa ”sakaroita” työnnetään eteen yhteen.
Tässä tulos on varsin vaatimaton, 10. Enkä ole tässä päässyt juurikaan nostamaan vastusta.
Sitten tulee yksi niistä harvoista laitteista, joissa näkee miehiäkin. Hauisliike. Alaspainanta ja ylösnosto.
Viimeisenä tämän huoneen laitteista on vatsalihasliike, aaaah! Alla olevassa kuvassa äärimmäinen vasemmalla. Siinä vastus on 35.
Näissä laitteissa kuluu aikaa noin tunti, sitten siirryn ”miesten puolelle”. Käyn tekemässä yhden rintalihasliikesarjan, jossa käsiä puristetaan yhteen ja jos on apua saatavilla, myös RAKASTAMANI jalkaprässin.
Tähän pääseminen vaati aikoinaan harjoittelua ja tarvitsen siihen toisen apua. En saa lonkkiani taipumaan tarpeeksi, että saisin itse muutettua vastusta. Mutta sitten kun olen päässyt tähän liu’uttautumaan, nautin olostani. Tunnen, miten hervottomat reisilihakseni pääsevät töihin. En ole ennen huomannutkaan, ja ehkä ei ne ole tuossa olleetkaan, nuo narut aivan kuvan oikeassa laidassa. Pitää joskus uskaltaa kysyä henkilökunnalta neuvoa niiden käyttöön. Auts! Sattuu vattanpohjasta ajatuskin niiden liikuttelusta.
Sitten vihoviimeinen laite, jolla saan sykkeet taivaisiin.
Tämmöinen stepperi. Minähän en laita tähän mitään vastusta, kunhan poljen noita läpysköitä ja se on kaikkein raskain liike koko tässä repertuaarissa. En edes pystyisi tekemään ”oikeaoppisesti”, mutta kun voin pitää kiinni noista sarvista, jotka tulevat kylkiin, niin se onnistuu. Olen semmoinen laskijatyyppi, mikä tarkoittaa, että tätä laitetta pitää polkea 50 kertaa, yksi-kaksi, kolme-neljä,…. Yhden kerran päätin sisukkaasti tehdä 100 polkaisuparia ja meinasin tuupertua. Nykyisin tyydyn 50:een. Paitsi, että tietysti tavoite on korkealla.
Kyllä sen jossain pitää tuntua!
Kun lähden 1,5 tunnin päästä salilta, tunnen hivenen väsymystä ja lihakset tärisee. Huomenna herään lihakset kipeänä, mutta olen tyytyväinen, kun tiedän, mistä on tullut. Tänä aamuna jouduin kyllä ottamaan särkylääkkeen, sillä olin NIIN kipeä. Sellaista fibromyalgia-tyyppistä kipua, jostiedätmitätarkoitan…
Tavoitteeni on koko ajan nostaa vastuksia. Kolmannella sarjalla toivon voivani vähän vielä nostaa painoja, mutta aina se ei onnistu. Joskus pitää jopa höllentää, mikä harmittaa hirveästi. Kaiken kaikkiaan olen tämän vuoden aikana nostanut rimaa PALJON. Ja tietysti toivon, että kun vuoden päästä palaan tähän postaukseen, voin todeta, että edistystä on taas tapahtunut!
Miltä tämä minun ohjelmani sinusta näyttää? Tutulta, löysältä, mahdottomalta?
Mervi