Nyt seuraa asukuvia. Jos et ole vielä huomannut, niin kerron, että mielelläni vertailen asuja kuvien kautta. Erot huomaa paremmin kuin peilistä katsoen. Olen jo aiemminkin pohtinut, että mitä puen ylleni hautajaisiin. Silloin oli kesä ja mietin, mikä on mahdollisimman kevyt asu. Voit käydä lukemassa silloiset pohdintani – vaihtoehtoja oli jokseenkin paljon. Nyt hautajaiset ovat marraskuussa ja oletettavasti on jo kylmää. Kyseessä ei ole lähiomainen, mutta silti ajattelin pukeutua täysmustaan.
Olen huomannut olevani joskus aivan liian spontaani vaatehankintojen suhteen. Nytkin tiesin, että mekko minulta löytyy kaapista, mutta mitä siihen päälle. Hyvä, etten jo lähtenyt ostoksille. Vaihtoehtoisesti ajattelin ommella jonkun jakun. Mutta sitten tajusin, että vanhastaan minulla on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Tänään, sunnuntaina, vetäsin mustat sukkahousut jalkaan ja kuvasin nuo kaksi vaihtoehtoa, tai oikeastaan niitä on neljä: kaksi leninkiä ja kaksi ”jakkua”. Itse asiassa tuo musta bleiseri löytyi pahvilaatikosta, johon juuri tällä viikolla heitin poislaitettavat vaatteet.
Nyt pääset sanomaan, mikä sinun mielestäsi on paras vaihtoehto – vaikkei näissä nyt ehkä suurta eroa näykään. Niin ja naama on mitä on, meikkaamaton ja hiukset harittaa…Ensimmäiset vaihtoehdot on kesäisen frillahameen kanssa:
Jakku on malliltaan lyhyt ja hiukan helmasta levenevä.
Sitten kuvat neulejakun kanssa. Nyt hartialinja on pehmeämpi ja jakku on pidempi. Onko kokonaisuus arkisempi? Vetelä materiaali ei tietysti näissä kuvissa näy.
No sitten vaihdoin leningin. Se on suora, mutta materiaaliltaan miellyttävä kreppi, joka joustaa. Ensin bleiserin kanssa ja toisessa kuvassa neuleeseen yhdistettynä. Tuossa neuleessa on epäsymmetrinen helma ja edessä nauhat, jotka voi sitoa tai jättää roikkumaan.
No entäs tämä, poistetaanko?
Sitten kävi niin, että kun viikolla uuden avustaja-tuuraajani kanssa kävimme vaatteeni läpi, vaihdettiin talvivaatteet esille ja samalla poistettiin turhat, niin hänpä tuumasi tästä mun kaikkien aikojen (ehkä 20 v,) juhlajakustani, ettei se ole ollenkaan minun tyyliäni. Koska on tantta ja minä kuulemma en ole tantta. Uskoin häntä (samanikäinen kuin itsekin olen) mutta näihin kuviin lisään vielä sen. Sano sinä, jätetäänkö kaappiin vai palautetaanko poistettaviin?
Koitin lyhentää noita hihojakin, kun ovat tuollaiset villin mittaiset. Ja voisihan jakkua vähän modatakin, se on hivenen iso. Ehkä muotolaskoksia vyötärölle. Mutta maksaako vaivan?
Tervehdys, kiitos tämä vai tuo -postauksistasi! Minullakin on ollut ja tulossa siunaustilaisuuksia, verkostoni on täyttynyt ikä-ihmisistä ja väistämättä hautajaisista on tullut vakioedustustilaisuuksia. Minulla on muutama pikkumusta, pari kevyempää ja pari tukevampaa, eli neulosta ja kangasta. Niiden päällä pidän yksinkertaisia jakkuja, joskus bleiseriä, mutta aina mustia. Jos haluat minulta mielipiteen asuvalintaasi, ehdotan pikkumustaa (talvikausi) ja kangasjakku.
En heittäisi pois kukertavaa jakkua, sille voi tulla käyttöä piankin. Jos se olisi minun, muokkaisin sitä tähän aikaan sopivammaksi.
Ps. ompelin eilen itselleni skottiruudulliset housut ja siihen punaisella trikoolla tehostetun jakun. Käytän niitä punaisen toppatakin kanssa kauppareissuilla. (Olen 77-vuotias ja vähänläntä, eli 156 senttinen, omppuvatsainen, d-kuppinen. Tyylikäs/persoonallinen pukeutuminen on äitini perua)
Kiitos kommentistasi! Tuo pikkumusta – minulle se tuo mieleen kotelomekon ja sellaisena aivan mahdoton minun kropalleni. Jos mekko ei jousta, sillä voi vain seistä! Istuessa kiristää ja nousee yli polvien. Mutta jos on vähänkin joustoa kankaassa tai jopa trikoinen, niin sitten on parempi. On se kumma, vaikka miten ajattelisi, että alan lisäämään väriä vaatteisiini, niin AINA kuitenkin käsi tarttuu mustavalkoiseen. Harvoin (vain hautajaisiin) hankin täysmustaa, mutta mustavalkoinen ja harmaa – siinäpä kunnon turvavärit.