Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun edessäni on tilaustyönä varjostimen uudistaminen. Taitaapa olla jo yli 10 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran minulle tuotiin kulahtanut varjostin ja siihen piti kangas vaihtaa. En ollut koskaan sellaista tehnyt, enkä edes miettinyt, mutta kun olen huono sanomaan ”EI” niin otin työn vastaan. Silloin jouduin paljon perehtymään aiheeseen.
Sittemmin olen muutaman varjostimen kunnostanut. Yksi oli niin risa, että jouduin pyytämään apua rautaisten pinnojen uudelleen kiinnittämiseen. Enimmäkseen olen niistä itse selvinnyt – mitä nyt sormenpäät verillä!
Tämä asiakas oli netistä – ehkä juuri tästä blogista? – nähnyt, että teen tällaistakin tilaustyötä ja toi vanhan varjostimen, jossa oli kulunut ja vanhanaikainen silkintyyppinen kangas hapsureunoineen. Varjostin kuuluu perintönä saatuun jalkalamppuun, joten sillä on tunnearvoa. Tämä varjostin kiinnitetään ruuvilla tuolta ylhäällä keskellä näkyvästä reiästä. Alla olevassa kuvassa näytän sormillani kaksi sauman kohtaa. Lieriö on siis ommeltu kahdesta osasta.
Kangas
Asiakas halusi uudeksi kankaaksi harmaata, vähän ehkä rouheaa pellavaa. Koska meillä ei sellaista ollut, lähdin naapuriin kangaskauppaan. Olin tavallista fiksumpi, sillä ennen lähtöä piirsin kaavat. Usein tulee ostettua kangas näppituntumalla ja reilusti, ettei vaan lopu kesken. Se on kuitenkin usein turhaa ja nurkkiin vaan kertyy tilkkuja ja soiroja, joilla ei tee mitään. Tässä tapauksessa ostin kankaan vähän turhankin hintsusti, saumanvaroista piti pikkasen tinkiä. Se osoittautui kuitenkin ihan hyväksi, ompelu olikin helpompaa. Ja lopulta olisi riittänyt vieläkin pienemmät kappaleet…
Jos varjostin on malliltaan tai kooltaan sellainen, että lamppu tulee lähelle kangasta, pitäisi valita paloturvallinen kangas. Näitä on kuitenkin tosi vähän tarjolla. Tässä tapauksessa varjostin on niin iso ja kaukana lampusta, joten päättelin tavallisen kankaan toimivan. Vanhakaan kangas ei ollut yhtään ”ottanut osumaa”. Muutoin siinä olisi näkynyt kärähtäneitä kohtia. Eipä silti, ei nykyaikaiset energialamput taida edes kuumentua?
Toisekseen kangasta pitäisi tutkailla valonlähdettä vasten. Miten valo siivilöityy kankaan läpi? Tämä ramie-kangas näytti lampun kanssa nätiltä, valo tuli läpi, mutta ei niin, että vain lamppu olisi näkynyt.
Otan aina mallia alkuperäisestä työstä. Jos varjostimessa on vanhastaan vuori, teen sen myös uuteen. Tässä ei ollut, enkä nähnyt mitään tarvettakaan siihen. Joskus varjostimen kangas on pliseerattu ja silloin onkin hurjan paljon enemmän työtä pienten laskosten kanssa.
Kaava
Käytin kaavapaperina viivallista lahjapaperia. Pyörittelin varjostinta ja piirsin ulkokehän mukaisesti kaksi kappaletta, niinkuin vanhakin kangas oli.
Alemmassa kuvassa näet, miten asettelin kaavapaperin niin, että kankaan langansuunta ja kaavapaperin viivat ovat yhtenevät. Näin saan uudenkin kankaan asettumaan samaan suuntaan ja siis joustavan sopivasti.
Piirsin myös yläosan ympyrälle kaavan. Menin kaavojen kanssa kauppaan ja näin sain ostettua juuri sopivan palan, muistaakseni 90 cm.
Alkuvalmistelut
Ensin tietysti poistin vanhan kankaan. Sitten tutkin pinnojen kuntoa. Totesin, ettei niitä kannata alkaa maalata, mutta hiukan emmin vaakapinnojen nauhojen kanssa. Olisin säästynyt isolta työltä, jos olisin jättänyt ne paikoilleen, mutta en antanut laiskuudelle periksi, vaan purin vanhat nauhat pois. Olihan ne värjääntyneet ja koppuraiset liimasta, joten jatkotyöskentely olisi ehkä ollut hankalampaa.
Onneksi löysin tätä sopivaa puuvillanauhaa kätköistäni. Nauhalla päällystetään pienat, joihin pitää jatkossa ommellen kiinnittää jotain. Alku- ja loppupäähän ja sinne tänne solmukohtiin käytin kuumaliimaa pitämään nauhan paikoillaan. Muuten se kiristetään tosi tiukkaan, jottei ala löysäillä.
Seuraavaksi tein pienen harjoituksen. Tuonne varjostimen ylös keskelle pitää saada reikä, josta varjostin kiinnitetään jalkaansa. Halusin tehdä siitä siistin ja kestävän. Leikkasin ympyrän tukikankaaksi. Se tulee valmiissa työssä alapuolelle, mutta ommellaan ensin oikeat puolet vastakkain. Leikkasin molempiin lopullista aukkoa pienemmän reiän ja ompelin sen ympäri pienellä tikillä kappaleet yhteen. Sitten tein aukileikkauksia ja käänsin tukikankaan reiästä alapuolelle. Alapuolelta näyttää siis tältä:
Sitten ompelin vielä n. 2 cm päähän toisen apuompeleen, jotta tukikangaspala pysyy paikoillaan. Leikkasin ylimääräiset huitulat pois.
Lopullisessa työssä tämä ”katto” pitää pingottaa tosi tiukalle, jotta reikä pysyy keskellä.
Käsityötä
Sitten pääsin varsinaiseen hommaan käsiksi. Ensimmäiseksi ompelin ”hupun”. Jouduin sovittamaan ja korjaamaan useamman kerran. Kaava ja alkuperäiset kappaleet olivat aivan liian isot. Kangas pitää istua todella napakasti, tiukasti. Siihen ei saa jäädä löysää eikä ryppyjä.
Tästä yllä olevasta kuvasta huomaat, että kankaan täytyy olla vinossa, minkä vuoksi piirsin kaavan huolellisesti langansuunnan mukaisesti. Jos kangassuikaleet olisi leikattu vaan suorana, ei ne joustaisi eikä istuisi kehikon päälle.
Seuraavaksi neulasin ylä- ja alareunan kiinni pinnaan kiinnittämääni nauhoitukseen. Sitten huolellinen ompelu täsmälleen kankaan värisellä langalla, tarpeeksi pienellä neulalla ja pienin pistoin. Käsinompelussa ei neula saa osua sormeen, sillä veritippa olisi kohtalokas!
Kun yläreuna on kiinni, pingotan alareunan kiinni alapienaan. Jokaisen piston yhteydessä pitää tarkistaa, että kangas on kireällä. Viimeiseksi ompelen ”katon” kiinni yläpienaan.
Ylimääräinen kangas leikataan pois. Tässä on oltava varovainen ja siinä auttaa nämä applikaatiosakset.
Lopuksi ylä- ja alapienaan ommellaan tai liimataan nauhat. Ompeleita ei mitenkään voi tehdä niin, että ne jäisivät näkyviin, joten ne peitetään nauhoilla. Sain asiakkaalta vapaat kädet kangas- ja nauhavalintaan ja nauhoissa päädyin perinteiseen koristenauhaan. Tämä olikin ainut, joka harmaaseen väriin sopi. En tiedä, olisinko valinnut hapsullisen nauhan alareunaan, jos sitä olisi ollut tarjolla. Ei ollut. Uskon, että tämä versio on enemmän tähän aikakauteen sopiva.
Vähän minimalistinen, mutta kuitenkin perinteinen.
Pyysin asiakkaalta kuvaa varjostimesta jalkaan kiinnitettynä ja sainkin sen.
Näyttää hyvältä. Kävin katsomassa kahta aikaisemmin tekemääni varjostimen uudistusta ja täytyy todeta, että tämänkertainen oli kaikkein yksinkertaisin. Nuo kaksi muuta näyttävät huimilta aikaansaannoksilta – melkein en uskoisi omaksi työkseni. Mutta on niissä tekemiskuvissa mun kädet!
Katsopa tätä edellinen varjostimen uusiminen täällä: http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/12/lampunvarjostimen-uusiminen.html
Tämä vasta vaativa olikin! Eikä näköjään vältytty verenvuodatukseltakaan… http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2011/07/varjostimen-uudistaminen.html
Pellavasydämen Mervi