Jos ihminen tarpeeksi tahtoo, se oppii mitä vain… luulisin. Sen tiedän, että vanhanakin voi opiskella! Juuri kun olen saamaisillani edelliset opinnot alta pois, olen jo suuntaamassa katsettani uuteen koulutukseen. Joulukuussa 2020 sain valmiiksi mittatilausompelijaopinnot ja nyt tässä kuussa pitäisi saada todistus pukeutumisneuvoja-opinnoista. Pari päivää sitten sain tietää, että minut on hyväksytty opiskelemaan ”ehostuspalvelut” – osiota hius- ja kauneudenhoitoalan perustutkinnosta. Tämä tapahtuu nyt jo tutussa Turun ammatti-instituutissa, missä suoritin ”pukeutumisneuvojana toiminen”, mikä taas oli osa tekstiili- ja muotialan erikoisammattitutkintoa.
Koulutus alkaa 16.8. ja kestää kolme kuukautta. Käyn Turussa kerran viikossa maanantaisin. Koulua on klo 16-21. Muuten homma on tuttua, mutta vähän arveluttaa noin pitkä aika seisomatyötä. Toivottavasti pystyvät järjestämään minulle jonkun sataulatuolityyppisen ratkaisun, tai ainahan voin itse kuljettaa sellaista mukanani. Esteet on tarkoitettu voitettaviksi.
Tästä tuleekin mieleeni henkilökohtainen avustaja -asia. Mittatilausompelijakoulutuksessa minulla oli lähes aina mukana avustaja. Nyt olen hakenut vammaispalveluista lisää avustajatunteja, koska putiikissani ei ole enää palkattua ompelija/myyjää. Olen siis ”omillani” ja toivon saavani pitää avustajan sen ajan, kun kauppakin on auki.
Soitin juuri äsken toimistoon ja kyselin, mitä hakemukselleni kuuluu. Kuulemma teettävät ulkopuolisella konsulttifirmalla palvelutarpeen arvioinnin. Näin säästetään kunnan rahoja. Eihän ne konsultit mitään maksakaan, hah.
No, joka tapauksessa olen innoissani opiskelusta ja kieltämättä mielessä käy jo ”mitä sitten seuraavaksi?” Siis sen jälkeen, kun olen oppinut meikkaamaan – itseni ja toisen…
Mervi