Syyskuussa 2020 aloitin Turun ammatti-instituutissa pukeutumisneuvoja -erikoisammattitutkinnon. Syksyn ajan opiskelin kahta tutkintoa yhtä aikaa ja joulukuussa sain valmiiksi mittatilausompelija-koulutuksen. Olen nauttinut kummastakin opiskelusta, vaikka välillä onkin ollut jopa epätoivon hetkiä. Niinkuin tässä postauksessa kerroin. Vaikka en pidä autolla ajamisesta, ei Turussa käyminen ole ollut ylivoimaista.
Vallitsevat olosuhteet on aiheuttanut tosi paljon hankaluuksia käytännön opiskeluun, kun emme ole voineet harjoitella aitoja tilanteita. Mutta samassa veneessä ovat kaikki muutkin käytännön alojen opiskelijat. Onneksi nyt viime metreillä pääsimme lähiopetukseen ja saimme nähdä livenä kaikki mukavat opiskelukaverit!
Toukokuussa nämä opinnot päättyvät ja edessä on näyttö, mikä kyllä minulle aiheuttaa huolta. Olin jo vakaasti päättänyt, etten edes suorita loppututkintoa, kun en siitä paperista hyödy muuta kuin ehkä kehystetyn taulun ja 400 euron stipendin, jonka kaikki toisen asteen tutkinnon suorittaneet saavat. Mutta nyt olen pari päivää käynyt opponoimassa muiden opiskelijoiden työharjoittelua ja olen saanut varmuutta asiaan. Toki on eri asia tehdä ITSE. Jännitän tilannetta, mutta pahinta on se, etten kykene seisomaan niin kauan, kuin analyysien tekeminen asiakkaasta vaatisi. Tähän joudumme miettimään helpotusta esim. korkean tuolin käytöllä. Voin myös siirtää näytön tekemisen syksyyn. Mutta siis, nyt olen saanut takaisin innostuksen ja aion tutkinnon suorittaa loppuun.
PUKEUTUMISNEUVOJA HARJOITTELEE
Toki opintoihin sisältyi paljon teoriaa, jota pystyi teamsin välityksellä jakamaan ja ne asiat saatoimme itsekin lukea yhteisestä sisältökirjastosta, mutta tärkeintä on käytännön harjoittelu. Olemme mittailleet toinen toistemme hameen helmoja ja miettineet edullisia hihan ja jakun mittoja. Ehkä kaikkein hankalinta on ollut värianalyysin tekeminen.
Asiakkaan rinnuksille asetellaan eri värisiä huiveja ja niistä etsitään se kombo, joka on kunkin kasvoille sopiva. Näin saadaan meidät ihmiset jaettua neljään väriperheeseen: kevät, kesä, syksy ja talvi. Näistä kevät ja syksy ovat lämpimiä ja kesä ja talvi kylmiä väriperheitä.
Minä pääsin analysoitavaksi eilen. Nautin suunnattomasti tilanteesta, sillä minulla harjoitellut kurssikaveri oli nähnyt hirveän paljon vaivaa. Hän oli tutkinut tätä blogiani ja sen asukuvia ja todella paneutunut haasteisiini. Sain monta ideaa, mitä en ollut itse hoksannut. Tässä kuvassa analyysi on jo tehty ja kaulalleni on aseteltu lopuksi minun väriperheeni huivit. Olen viileä kesä.
Olen aika hämmästynyt siitä, miten vaikeaa minun, ja nähdäkseni monen muunkin opiskelijan, on erottaa väreistä kylmät ja lämpimät. Meidän on pitänyt tehdä itsellemme työkaluksi neljä värikarttaa näistä eri väriperheistä. Ja kyllä, niitä aloitettiin jo syksyllä, mutta vieläkään mun värikartat eivät ole valmiina. Viimeisenä iltana aloin viimeistellä leikkaa, liimaa askarteluani. Apuna oli mieheni, jonka mielipidettä kyselin epäselvissä tapauksissa.Värimallit on maalikaupasta. Tuommoinen leikkuri on kyllä hyvä olla olemassa.
Kun sitten näytin tulokseni opettajalle, kartoissani oli PALJON korjattavaa. Eli vaiheessa on vielä.. Toki netistä löytyy samat asiat, mutta tosiasia on se, että kun on itse tehnyt ja perusteellisesti miettinyt, oppii varmemmin.
(Näitä kuvia on netissä, enkä löytänyt alkuperäistä lähdetietoa)
Tähän mennessä olen harjoitellut värianalyysiä vain tuttujen henkilöiden kanssa. En usko, että koskaan tulen tekemään näitä pukeutumisneuvojan hommia työkseni tai ”rahan edestä” mutta omassa nykyisessä työssäni näistä opeista on paljon hyötyä. Vaikkapa asiakkaan ostaessa lankoja neulepuseroonsa, voin helpottaa valintaa tutkailemalla asiakkaan värimaailmaa. Aika usein olenkin onnistunut tässä ja asiakas on ollut tyytyväinen.
Pellavasydämen Mervi
