Mun ikäisten ihmisten ostokäyttäytyminen suhteessa verkkokaupat vs. kivijalkamyymälät lienee erilaista kuin nuorten. Mielikuvitus luo kauhukuvia siitä, mitä voi käydä, kun antaa luottokortin numeron jollekkin verkkokaupalle. Viime aikoina olen kuitenkin rohkaistunut tilaamaan lähinnä vaatteita, jos ei niissä parissa paikallisessa liikkeessä ole haluamaani. Homma on toiminut hyvin. Olen kuitenkin tarkistanut kaupan luotettavuuden ja mieluiten maksan heti verkkopankissa, Klarnan tai Paypalin kautta.
Yöpöydän lamppuni meni rikki ja päätin hommata kunnollisen seinään kiinnitettävän. Selailin huolellisesti nettisivustoja. Halusin himmennettävän ja metallikuorisen. Hinta alle satasen. Löysinkin oikein kauniin mustan. Laitoin sen tilaukseen vuoden vaihteessa.
Kun lamppua ei alkanut kuulua, kävin varmistamassa sähköpostista, että olen kuitenkin tilauksen tehnyt. Myöhemmin jouduin todella hämmästymään: arvioitu toimitusaika olisi MAALISKUUN LOPULLA. Ei, en todellakaan malta odottaa niin kauaa!
Marssin sitten paikalliseen sähköliikkeeseen. Tarkoitus oli ostaa myös pari pöytälamppua värianalyysien tekemistä helpottamaan. Sain valaisimet heti mukaani. Ja ihan kauniit, käyttötarkoitukseen sopivat ja hinnaltaan edulliset.
Jälleen kerran sain muistutuksen, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan.
Olen oikein tyytyväinen seinälampun muotoiluun. Himmennys on myös mainio ominaisuus, kun toinen nukkuja häiriintyisi valosta.
Näitten pöytävalaisimien sopivuus tarkoitukseensa testataan myöhemmin. Kaikki kolme valaisinta maksoivat yhteensä alle 150 euroa. Muistaakseni. Paikallisesta. Telmarin.
Ostatko sinä mieluiten kivijalkaliikkeestä, suositko paikallisia pienyrittäjiä, vai teetkö hankintoja nettikaupoista?
Pellavasydämen Mervi