Mun arjen sujuminen vaatii toisen ihmisen apua. Arkipäivisin käy henkilökohtainen avustaja pari tuntia auttamassa töissä kaupassa ja kotitöissä. Joka perjantai hän tekee viikkosiivouksen. Kaikkea ei avustaja voi tehdä, vaan tietyt jutut jää itselleni – ja helposti jääkin: tavarakasoja, jotka pitäisi selvittää ja viedä paikoilleen, keskeneräisiä projekteja jne.
Koko kesän olin ulkona auringossa ja kodin sisustus jäi taka-alalle. Yhtään eivät häirinneet em. tekemättömät hommat. Mutta sitten naksahti.
Instassa näin yhden siivouskuvan kodinhoitohuoneesta. Ja siltä istumalta lähdin ”tarkastuskierrokselle” omaan huusholliini. Löysin paljon paranneltavaa. Tämän viikon olenkin sitten pikkuhiljaa kuljeskellut ympäriämpäri ja yhdellä kädellä kuljetellut tavaroita oikeisiin paikkoihin, järjestellyt kaappeja ja mm. tyhjentänyt koko ajan valmiustilassa olleen ”mökkikassin”. Nyt on järjestelty kodinhoitohuoneen tasot ja kaapit, laastaripaketitkin on ojennuksessa!
Syttyi myös pienoinen sisustuskipinä. Syksyisin sellainen ei taida olla mitenkään outoa? Halusin keittiöön ruokapöydän alle maton. Olen sottapytty ja luvattoman paljon tiputtelen muruja lattialle. Meidän tummassa lattiassa ne sitten erottuvat hyvin. Ajattelin, että matto jotenkin söisi ne… ja kyllä se on auttanut – ehkä ennemminkin niin, että syön varovaisemmin!
Tykkään tästä. Matto löytyi ihan sattumalta Tokmannilla matto-osaston ohi kulkiessa. Hintaa tälle jäi alennuksen jälkeen alle 40 €. Sittemmin siivoilin keittiötä kunnolla. Normisti meidän ruokapöydästä puolet on epämääräisenä säilytyskalusteena, mutta nyt siihen mahtuu kukkien lisäksi kynttiläkin!
Ennen tämä sivupöytä täyttyi lehdistä ja muusta postista tms.
Jatkoin järjestelyä kaikkiin huoneisiin, mutta huom. ei työhuoneeseen, joka lasketaan kuuluvaksi kaupan puolelle… Tässä eteisen pöydällä lojui koko kesän makrameerisuja.
Ja olohuoneen näkymää varjosti makrameetöitä varten rekki. Nyt ihailen kivoja asetelmia, joskin makrameetöiden helmet on intergroitu – melkein näkymättömiin…
Toki isommat sisustustyöt jäävät avustajalle, kuten vaikkapa verhojen vaihtaminen ja ikkunan pesu. Nyt mennään vielä musta-valkoisella.
Monta tuntia käytin myös käsityötarvikkeitteni ja -projektien järjestämiseen. Nyt on kaikki puikot ja koukut järjestetty kokojärjestykseen. Se homma jäi vähän kesken. Just nyt en haluakaan nähdä näitä moninaisia laatikoita ja nyssyköitä, vaan haluan siistin yleisilmeen. Vaihtoehtoina esitin miehelleni uutta lipastoa nojatuolini viereen TAI sitten ostaisin tuollaisia harmaita laatikoita 3 lisää sohvapöydän hyllylle. SE on kuulemma parempi, koska hän muistaa aiemmat lipastosysteemit… Kunhan saan kaverin Tokmanni-reissulle, niin tämäkin näkymä siistiytyy.
Yksi, meneillään oleva työ sallitaan sohvapöydällä. Maanantaina siis somistaminen jatkuu… Kyllä nyt on niiiin kiva kuljeskella auringossa kylpevässä kodissa, kun tavarat on paikoillaan ja silmä lepää. Ja toisaalta, vielä riittää haastetta tulevaisuuteenkin. Oma lukunsa on em. työhuoneen järjestäminen, johon saattaa mennä päivä jos toinenkin.
Tässä kuva mun ”matkamuistohuoneesta”, joka on tyyliltään täysin poikkeava muusta sisustuksesta. En vaan mitenkään voi luopua tästä perintöpöydästä, joka kesäajan oli täynnä tavaraa, mutta nyt taas kivaa katseltavaa. Tuon tumman hyllyn on mieheni minulle valmistanut hamassa nuoruudessamme. Se pitää säilyttää.
Pellavasydämen Mervi