Kuulumisia

Mökin ihan lähimaastosta olen keräillyt keppejä makrameetöitäni varten. Onnekseni tilasin hirvittävän suuren määrän naruja – meni kaksi tilausta päällekkäin  – sillä tänään taas on tukkuliike ihan tyhjä….

Monta vuotta olen kesät talvet maannut peiton alla. Tämä kesä on poikkeus. Ehkä se on niin, että helposti addiktoituvalla ihmisellä on aina joku addiktio. Nyt on vatsani siinä kunnossa, että mikään ruoka ei tunnu sopivan. Kokeilussa on tällä hetkellä maidoton ruokavalio ja koska kauramaidot ei oikein maistu kahvin joukossa, olen jättämässä kahviakin pois. Ehkä olen nyt siirtänyt syömisseen liittyvän addiktioni auringonpalvontaan. Tiedän kyllä ihosyövän riskit ja seurailen lukuisia luomiani herkeämättä, mutta nautin myös suunnattomasti ruskettumisesta. Ikinä ennen 60 vuoden aikana en ole saanut JALKOJANI ruskeiksi.

Maanantaina alkoi koulu. Juu-uh! Jo elokuun alussa. Oikein kiva fiilis nähdä opiskelukavereita ja päästä haastamaan itseään. Huomaan, että kun illalla kymmenen aikaan palaan kotiin reilun tunnin ajomatkan jälkeen, olen tosi hyvällä tuulella.

Jouluna valmistumme mittatilausompelijoiksi. Syksyn ajan teemme  vuorillisia takkeja: yhden itselle, toisen asiakkaalle ja kolmannen näyttötyönä asiakkaalle. Heti ensimmäisellä tunnilla aloitimme harjoittelun. Ompelemme yksityiskohtia. Tällä kertaa taskuja. Ensi näkemällä en millään meinannut hahmottaa työjärjestystä, mutta osa ja ommel kerrallaan sain taskun tehtyä. Jos olenkin johonkin vaatteeseen taskun laittanut, yleensä valitsen paikkataskun sen helppouden takia, mutta nyt syksyn mittaan on pakko harjoitella myös näitä vaativampiakin.

Keväällä ostin monta mekkokangasta, mutta en ole ommellut kuin yhden. Kun kaappi on pullollaan vaatteita, tuntuu turhalta tehdä niitä lisää. Tämän puolihameen olen ommellut ainakin viisi vuotta sitten ja saman ajan se on ollut pitämättömänä, mutta nyt hoksasin tällaisen yhdistelmän ja tuntuu olo ihan naiselliselta ainaisten housujen jälkeen. Puseroa olisi saanut vähän silittää ja hameen helmakin näyttä kipristyvän. Noooh.

Kovimmilla helteillä olen sujauttanut ylleni tämän ohuesta pellavasta valmistetun tosi väljän hellemekon. Olen täysin päässyt irti heiluvien allien -syndroomasta. Pukeudun mukavuus edellä ja tässä mekossa ei tule hiki eikä haittaa rypyt.

Lopuksi näytän vielä upeat kukat, jotka mieheni toi sisälle. Hänen puutarhassaan on toinen toistaan upeampia kukkia ja näiden tuoksu on huumaava, joskin ei välttämättä kovin hyvä. Siinäjasiinä.

Nyt lähden kiikuttamaan makrametyöskentelytelineeni kaupan puolelle ja aloitan – niin, mitä sitä tekisi? – ehkäpä Lankavan makramematon… Se on kyllä tosi tylsää tekemistä, pelkkiä kaksoistasosolmuja, mutta pinnasta tulee aika kiva. Ja Pauliina punoskude on joutuisaa työstettävää. Ohje täällä. https://www.lankava.fi/fi/leinikki-makrameematto/

Pellavasydämen Mervi