Jo kesällä minulle tuotiin vanha lampunvarjostin uusittavaksi. Siitä oli kankaat hapertuneet. Tästä kehkeytyi kaikkien aikojen pisin projekti. Välillä se hautautui muitten töitten alle.
Ensimmäiseksi otin kuvat vanhasta ”raadosta”, jotta osaan tehdä samanlaisen.
Jouduin tilaamaan tuollaista nauhaa ja senkin odottelussa meni oma aikansa.Seuraavaksi purin kaikki pois ja jäljelle jäi pelkkä rautainen kehikko. Se piti maalata, kun oli päässyt ruostumaan.
Kehikon ylä- ja alareunan päällystin puuvillanauhalla Se pitää kiertää tiukkaan, koska tulevat ompeleet kiinnitetään tähän.
Nyt aloitetaan kankaan kiinnitys. Ensin se jaetaan tasaisesti koko matkalle ja sitten kiinnitetään nuppineuloilla laskoksille. Kumma kyllä, niitä laskoksia on tosi vaikea saada täsmäämään…. Kiinnitin ensin ylärenkaan laskokset ja sitten vasta alas.
Sitten alkaa kankaan kiinnitys. Näin oli ompeleet vanhassa:
Minä tein ohuemmalla rullalangalla ja pienemmillä pistoilla ja sormustimen tilalla käytin pitkiä kynsiäni, mutta monta veripisaraa vuodatin ja nahka oli todella rikki. Lisäksi kangas piti pingottaa todella tiukkaan, jotta laskokset asettuivat kauniisti. Tässä vaiheessa lakkasivat peukku ja etusormi toimimasta, kun niissä meni hermo jotenkin puristuksiin…
Aika epätoivoiselta tuo keskusta näytti, mutta piti vain luottaa siihen, että kyllä siitä nätti tulee – ja tulihan siitä!
Sen jälkeen olikin mukavin vaihe, kun kaikki tikit ja veripisarat peitettiin pitsin alle. Tässä vaiheessa piti olla tosi tarkkana, koska nyt ei enää saisi yhtään tahraa tulla.
Ja höh! Tämän parempaa lopputulos-kuvaa minulla ei olekaan. Harmi. Olisi pitänyt vielä nähdä miltä varjostin näyttää valoa vasten. Mutta se haettiin jo! Puoli vuotta asiakas kärsivällisesti odotti.
Tässä välissä kun alkoi koulu ja tämä projekti hautautui toisten töitten alle. Ja kun tiesin tämän hankalaksi ja työlääksi hommaksi, niin sitä tuli siirrettyä ja siirrettyä ja… Käykö teille koskaan niin, että jotain hankalaa juttua siirtää ja siirtää, vaikka tietää, että deadline on paukkunut jo ajat sitten? Mulle käy. Joskus.
Ja sitten on niiiin hyvä ja helpottunut olo, kun on saanut homman tehtyä. Aikaa tämän työn TEKEMISEEN meni kyllä paljon. Ei riitä kymmenen tuntia, ei ehkä kaksikaan… Saattoi olla, että asiakas piti hintaa kalliina, kun pyysin 80 euroa. Mutta käsityö maksaa. Ja tosiasia on, että jos näillä tuntimäärillä olisi tehty jotain ”miesten töitä” niin hinta olisi moninkertainen. Niinku vaikka autonkorjausta, tietokoneen korjausta tms. Eikö vain?
LISÄYS: Asiakkaan kommentti ja kuva:
Näin kirjoittaa asiakkaani:
Tässä tämä erinomaisella käsityötaidolla, pitkäjänteisyydellä ja suunnattomalla kärsivällisyydellä loppuunsaatettu projekti, muodonmuutos vanhasta, ränsistyneestä uudeksi, upeaksi varjostimeksi paikalleen asennettuna ja valaistuna lattiavalaisimena. KIITOS MERVILLE
Pellavasydämen Mervi