On tuo facebook monella tapaa jännä foorumi. Emme ehkä osaa kuvitellakaan miten laajalle se lonkeronsa ulottaa ja vieläpä reaaliaikaisesti. Se tietää, jos käyn kurkkaamassa jotain nettisivustoa ja esittelee hetikohta minulle muitakin samantyyppisiä sivustoja. Kävin ihmettelemässä jotain erityisen halpaa ulkomaista verkkokauppaa ja nyt sivuni täyttyy vastaavanlaisista mainoksista. Jossain kaupassa kävin muutaman laukun klikkaamassa ostoskoriin, mutta lopullinen ostopäätös jäi tekemättä. Kuvat noissa mainoksissa ovat hienoja ja houkuttelevia, tuotteet näyttävät ennennäkemättömiltä ja tooooosi edullisilta. Ei välttämättä halvoilta siinä mielessä, että kuva kertoisi niiden olevan huonolaatuisia, mutta hinnat ovat murto-osa totutusta.
Kuulun n. sataan eri facebook-ryhmään ja yksi niistä on ”Plussakokoisten naisten muoti ja kauneus” -ryhmä. Se ei ole myyntiryhmä, mutta silloin tällöin joku esittelee tekemiään löytöjä ja toinen taas kyselee, että mistähän löytyisi vaikkapa isojen tyttöjen uikkareita. Tänä kesänä on useampikin ryhmäläinen kokeillut näiden ulkolaisten verkkokauppojen halpistuotteita. Jäin pohtimaan asiaa sekä ostajan että myyjän näkökulmasta.
Eniten minua puhutteli erään ryhmäläisen kommentti kiinalaisten tuotteiden alkuperästä. Kuulemma tuotekuvat on napattu amerikkalaisten verkkokauppojen sivuilta ja sitten on yritetty tehdä samanlainen tuote halvalla. Hänen kokemuksensa oli se, että 3/10 ostoksista on ok ja loput on kelvotonta, jota ei kehtaa edes kirpputorilla myydä.
Voiko enää eettisesti huonompaa valintaa olla?
1) Jos tuotteet ovat piraatteja eli kopioita, on se vastoin kaikkia tekijänoikeussääntöjä. Ja jos vielä kuvatkin on varastettuja, ei se voi olla hyväksyttävää. Näin toimien ”syödään leipää toisen suusta” eli tuotteen suunnittelija, alkuperäinen valmistaja ja valokuvaaja jäävät nuolemaan näppejään.
2) Toisekseen tuotteiden valmistus on – kuten varmaan jokainen valveutunut kuluttaja tietää – epäinhimillistä. Isoissa tehtaissa huonosti palkatut naiset, tai pahimmassa tapauksessa lapset, valmistavat tuotteita kelvottomissa olosuhteissa. Tällä viikolla viimeksi kerrottiin bangladeshilaisessa tehtaassa riehuneesta tulipalosta, jossa kuoli työläisnaisia. Senkin tehtaan tuotteita me ostamme.
3) Kolmanneksi ostosten kuljettaminen Kiinasta kasvattaa kuuluisaa hiilijalanjälkeä. Hulluinta tässä mielessä on se, että tuote lähtetetään tänne, sovitetaan ja sitten palautetaan….
4) Neljänneksi mainitsen tuotteiden kertakäyttöisyyden. Suomessa ei saa enää tekstiilijätettä kuljettaa kaatopaikalle, mutta mihin sitten laitetaan lumppu, jota ei enää voi käyttää? Sillä sitähän nuo halpisvaatteet paljolti ovat: vetoketjut hajoaa, napit irtoaa, saumat ratkeaa, kangas ei kestä jne…
Tarpeeksi syitä?
On, ainakin minulle.
5) Ja sitten vielä se omakohtainen – ehkä suurin – syy. Näin ostamalla tuhoamme oman teollisuutemme ja saamme loppumaan kivijalkamyymälämme. Kuka enää ostaa suomalaista? Kuka ostaa kivijalkamyymälästä?
Tiedän itsekin kilpailevani verkkokauppojen kanssa. Tiedän, että moni asiakkaistanikin ostaa esim. lankoja verkkokaupasta. Ja vielä useampi sellainen, joka ei koskaan käy Pellavasydämessä. Tai poikkeaa sitten, kun tulee äkillinen tarve. Samaan tyyliin kun ruokaostokset tehdään isoissa marketeissa, mutta unohtunut hiiva ostetaan lähikaupasta.
Käsityöliikkeenä kivijalkamyymälä on kuitenkin vertaansa vailla. Ensinnäkin kohderyhmäni ovat vanhemmat naiset, jotka eivät ole sujut tietokoneitten kanssa. Ja toisaalta käsityön tekijä haluaa hiplata ostoksensa, tarkistaa värin ja materiaalin. Eikä voi vähätellä inspiraation löytämistä; myymälässä näkee valmiita tuotteita, ideoita ja ohjeita.
En ole mielestäni vähäisessäkään määrin ”viherpiipertäjä”, mutta yllättäen tämä asia sai minut tarttumaan aiheeseen ja tekemään omakohtaisen päätöksen: vaikka joutuisin maksamaan enemmän, uskon, että tulee sittenkin edullisemmaksi jatkaa ostosten tekemistä oman kaupungin kivijalkamyymälöistä. Nämä ajatukset purkautuivat ajatellessani lähinnä vaatteiden ostoa. Kun ostan paikallisista liikkeistä, näen tuotteen ja voin varmistua sen laadusta. Hutiostosten määrä ainakin vähenee… Aiheesta hiukan sivuun: olen päättänyt keskittyä nimenomaan oman paikkakunnan liikkeisiin, sillä esim. palautukset ja korjaukset hoituu kaikkein kätevimmin näin. Kävi ilmi, että jos kännykkä on ostettu ns. kytkykauppana, ei paikallinen firma ota sitä korjatakseen.
Olen toki itsekin tilannut Kiinasta. Tuotteita, joita ei Suomessa valmisteta. Kun ostan suoraan sieltä – ilman monia välikäsiä – voin tarjota tuotteet asiakkaalle edullisemmin. Hassua saada Kiinasta (ilman postimaksuja) pikkuruinen paketti, jossa on vaikkapa ompelukoneen jalka, jonka hinta on pari euroa. Miten tällainen kauppa voi olla kannattava kenellekkään – paitsi minulle tietysti?
Tämä kirjoitukseni on osin karrikoitua. Eikä nämä moitteet tokikaan kohdistu kaikkiin verkkokauppohin. Eikä tähän kysymykseen varmastikaan ole yhtä oikeaa vastausta. Mielestäni on pääasia, että asiaa pohditaan. Ja sitten tilataan Kiinasta tai ostetaan lähikaupasta, ihan miten vaan.
Pellavasydämen Mervi