Kylläpä Pellavasydän on raikastunut! Tilaa näyttäisi olevan paljon enemmän, enää ei ole tukkoinen olo. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin. Taitaa olla kylläkin niin, että tavara on kasautunut takahuoneisiin, missä on kaaos.
Vielä on paljon keskeneräistä, mutta olen iän myötä oppinut onnekseni sietämään keskeneräisyyttä. Enää ei kaikkea tarvitse saada sillä samalla sekunnilla. Tänään olisin ollut täällä aivan yksin, mutta sentään avustaja saapui paikalle. Tulikin ihan uusi tuttavuus, nuori mies, kanssani lankakeriä järjestelemään! Hyvin meiltä yhteistyö sujui.
Kassatiski siirrettiin eri paikkaan ja tuntuu oikein hyvältä. Nyt ei ole turvallista nurkkausta, johon voi kerätä monen moista sälää, vaan kaikki on näkyvillä. Luulisin, että tulee paremmin pidettyä tavaramäärä hallinnassa.
Kun toinen katselee tiloja, hän näkee ne erilailla. Nyt tuonne ylös hyllynpäälle on sijoitettu ihan erilaisia tavaroita – siellä on nuken lullu, jolla äitini on leikkinyt joskus 80 vuotta sitten.
Vain nämä sinivalkoiset langat jäivät erilleen muista langoista, jotka kaikki ovat yhdessä lankahuoneessa.
Piikkiseinäkkeestä otettiin puikot ja koukut pois ja nyt katsomme, josko niiden sijoittelu onnistuu hyllyyn.
Puuvillalangat siirrettiin eteisestä lankahuoneeseen muiden lankojen joukkoon. Näin ollen ei tarvitse juoksuttaa asiakasta edestakaisin.
Matonkuteet on entisessä keittiössä. Vähän kulman takana, mutta siellä siististi ja selkeästi esillä.
Tämän viikon jatkamme järjestelyjä ja lauantaina on huippuhetki, kun somistaja-Mirva tulee saattamaan työn loppuun. Ja sen jälkeen on vielä kaikkein ihanin vaihe: saamme uudet kyltit ja mainokset. Mirva osaa hommansa.
Pellavasydämen Mervi