Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.
Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.
Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.
 |
| Naamat varjossa |
 |
| Mulla on punainen kenkä |
 |
| me jäädään epämääräisen sälän varjoon |
 |
| Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin |
 |
| Hassu ilme |
 |
| Nyt olis aika hyvä |
En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: ”mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?”
Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN – se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.
Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi – ja teidän – iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.
Arja totesi: ”Nyt olen urani huipulla!” ja sehän piti tietysti kuvata.
Ostin – tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä – tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.
Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.
Pellavasydämen Mervi
Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.