Tänään minun huomaani uskottiin hieno, vanha käsityö. Olen otettu luottamuksesta, jota minulle osoitettiin. Museossa olen nähnyt tällaisia vanhoja huopakankaisia (= villakankaisia) pöytäliinoja. Nimeä en tälle tiedä tai muista, enkä googlettamalla löytänyt vastaavia. Rekipeitto on kuitenkin samantyyppinen materiaaliltaan ja kirjailuiltaan. Tämä liina on keskeneräinen, sen reunat ovat huolittelemattomat.
Pöytäliinaksi siis tämän arvelen tarkoitetun, koska kirjailu on samanlainen, kuin muissakin pöytäliinoissa – reunoilla ja erityisesti nurkissa. Työ on tehty erittäin taitavasti, sillä nurjalta puolelta liina on lähes yhtä kaunis, ei pääteltyjä lankoja, solmuista puhumattakaan.
Kuvasin liinan omalla pöydälläni, väriä en kylläkään saanut pikkukamerallani vangituksi oikein. Näissäkin kuvissa vihreä näkyy kahdenlaisena. Oikeasti kangas on syvän tumman vihreä ja kuviointi tummanpunaista, oranssia ja korallinväriä.
 |
| Tässä kuvassa on aivan väärän sävyinen vihreä |
 |
| Tässä nurjapuoli |
 |
| työssä on käytetty erityyppisiä lankoja |
Asiakas oli huomannut työssä muutaman pienen reiän. Tässäpä meikäläisen ”ammattitaito” joutuu koetukselle – miten hyvin osaan nuo TAIDEPARSIA.
Harkittavakseni jätettiin myös nuo reunat. Asiakas ajatteli pelkästään käännettävän päärmeet. Itse ajattelin, että joku nauha saattaisi sopia, mutta mistä sellaisen löytää?
Onpa jälleen haastetta ja mahdollisuus oppia uutta!
Mielellään lukisin teidän tietojanne tällaisesta liinasta ja kokemuksia parsimisesta. Neuvot ovat myös arvokkaita. Miten sinä laittaisit kankaan reunat, jotka ovat siis aivan sellaisenaan, huolittelemattomat?
Pellavasydämen Mervi