Vakkarilukijani muistavat, miten vuonna 2014 maaliskuussa sain pöpön lonkkaani. Olin ollut maanantaina uimahallissa ja perjantaina ambulanssi vei minut piiiiitkälle kierrokselle sairaalaan. Olin saanut vakavan verenmyrkytyksen ja seuraukset olivat kaameat. Koko vuosi meni toipuessa. Syytä ei jälkikäteen voi varmuudella sanoa, uimahalli on yksi, mutta tammikuinen vatsaleikkaus toinen vaihtoehto. Tai sitten syy on jossain ihan muualla.
Noooh, nyt olin taas maanantaina uimahallissa. Tänään, torstaina, pottuvarpaani kynsivalliin on noussut tulehdus. Tässä tunnin sisällä kipu on yltynyt aika kovaksi. Osaan kuvitella vanhastaan, että yöllä se on todella kipeä, edes peitto ei saa koskea varpaaseen.
Olisi se kohtalon ivaa, jos mokomakin pöpö alkaisi kömpiä ylöspäin ja tekisi pesänsä mun hienoon ja kalliseen lonkkaproteesiini! Niin_ei_saa_tapahtua.
Soitin terveyskeskuksen ajavarauspuhelimeen ja äsken sieltä soitti hoitaja takaisin. Heiltä on kaikki tämänpäiväiset ajat menneet, suositteli soittamaan yhteispäivystykseen kolmen jälkeen. Minäpä soitan. Jostain olen ymmärtänyt, että kynsivallintulehduksissa on takana ärhäkkä bakteeri.
Yleensä minun tulehduksiini on suhtauduttu asiaankuuluvalla vakavuudella. Kävin joku aika sitten tutkimuksessa, jossa on pieni mahdollisuus verenvuotoon. Sairaanhoitajan suosittelemana otin varmuudeksi antibioottisuojan ennen toimenpidettä.
….
Nyt sain ajan päivystykseen klo 17.40. Hoitaja varoitteli, että voi joutua odottamaan. Minäpä otan pitsipolvarineulomuksen mukaan, riittää työtä ja menee aika rattoisasti. Evästäkin voisi ottaa – sehän on sitten ihan sama istuuko kotona vai siellä. Eikä tartte jäädä pähkäilemään….
Mervi