Tänään vessaa pestessäni havaitsin, että en ole kaikkia ostoksiani esitellytkään. Pienenpieni, mutta kaunis ja tarpeellinen on saippua-alusta, jonka ostin käsityömessuilta Tampereelta. Se on keramiikkaa ja harmaana sen ostin, mutta kyllä se ennemminkin vihertävältä näyttää.
Pitsivaihe on elämässäni ollutta ja mennyttä, mutta pieninä annoksina kelpaa. Toisekseen käytän yleensä nestesaippuaa, mutta kun muutossa löytyi paljon palasaippuoita, toki nuukana ihmisenä käytän ne loppuun.
Sitten on toinen ”hankinta” joka ei ole kaunis mistään paikasta, mutta sitäkin hyödyllisempi. Eikä tämä ole edes oma, vaan lainassa. Koska olen lonkkavammainen, tavallisen korkuisen pöntön käyttäminen on tuskaa. Remontissa meille hankittiinkin siis korotettu pönttö, mutta sen lisäksi tarvitsen vielä käsinojat. Tämä hökötys on lainassa terveyskeskuksen apuvälinelaanamosta ja saan pitää sitä vaikka lopun ikääni.
Suosittelen tällaista jokaiselle, jolla on hankaluuksia istuutumisessa tai ylösnousemisessa! Moni mummo ja pappakin hyötyisi korotuksesta, mutta aina ei tiedetä tai kehdata kysellä. Helpottaa elämää kummasti.
Aiemmin meillä oli varapaperirullat virkatussa telineessä, mutta se on nykyisellään vääränvärinen ja sitäpaitsi pitsinen, joten jouti pois. Kekkasin nämä autonrengasmateriaalista valmistetut kierrätyskorit, joille ei aiemmin ole paikkaa löytynyt. Nyt tämä yksi ainakin pääsi käyttöön. Aivan oiva tässä tarkoituksessa: kosteuden kestävä ja pestävä.
Näin se menee: kauneudesta joutuu välillä tinkimään, mutta toisaalta sitä voi viljellä hyvinkin pienissä yksityiskohdissa.
Mervi