Koska en ole ”käynyt mitään kouluja” yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä – vaikkakin vanhanaikaisella – käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä harakanvarpaita, mutta osaan kyllä. On kuitenkin ihan toinen asia kirjoittaa isoa tekstiä mainokseen, vaikkapa katuständiin.
Suoritin aikoinaan merkonomin tutkinnon yksityisesti, mikä tarkoitti vain tenteissä käymistä. Puuttuvia lisäpisteitä hankin mm. mainostekstauskurssista. Että hataraan muistiverkostooni joku asia onkin niin selvästi piirtynyt, kuin sen kurssin käyminen. Oli joulunalusaika ja ihan hirvittävästi tekemistä. Esikoiseni oli muutaman vuoden vanha ja yhdessä ajoimme iltaisin Ähtäristä Virroille tekstaamaan. Suhtauduin kurssiin erittäin kunninahimoisesti, se oli sitäpaitsi kiinnostavaa. Opin tekstaamaan kirjaimet ALHAALTA YLÖSPÄIN.
Nyt vuosikymmenien päästä muistan vielä nuo perusasiat, mutta käytännöksi ne eivät ole muuttuneet, en edelleenkään osaa kirjoittaa isoa tekstiä. Periaatteena pidän, että kaikki ulkona sijaitsevat mainokset, tiedotteet tai opastukset pitää kirjoittaa niin isolla ja niin selkeästi, että ne voi autolla ohiajaessa lukea.
Onkohan mainostekstaus ala, jota ei voikaan oppia, vaan se on sisäsyntyistä, jos on? Kunnianhimo asiaan on kaikonnut. Teen mainokset aina hirveällä kiireellä (se ei ole selvinnyt, mihin on kiire) enkä tee esim. lyijykynämallinetta. Niin muistan pikku-Mervin, joka oli Pellavasydämessä muutama vuosi sitten harjoittelemassa. Hän oli pikkutarkka ja teki upeita mainoksia. Mitähän kaimalle nykyään kuuluu?
Mitä, jos ensi vuonna ottaisi tavoitteeksi harjoitella ja oikeasti panostaa (kielioppivirhe: vain panostaja panostaa) mainosten tekemiseen?
Markkinointiin ja mainostamiseen kuuluu myös somettaminen, mihin taas kuuluu facebookin käyttö. Siinä olen petrannut viime kuukausina. Muutamassa kuukaudessa tykkääjien määrä on noussut n. kolmesta sadasta yli seitsemään sataa. Olen käyttänyt maksullista mainosta hyvin pienillä budjeteilla. Olen lisännyt postausten määrää ja yrittänyt valikoida sellaisia aiheita, jotka oikeasti kiinnostavat. Käytkö sinä Pellavasydämen facebook-sivuilla? Minkälaisen arvion antaisit? Sinne on helpompi postata kuin tänne blogiin. Tämä vie enemmän aikaa.
Tänään sain oikein hyvän esimerkin facebookin mainosarvosta. Tässä tapauksessa hyötyivät sekä asiakas että minä. Minulta kysyttiin viestissä saunahattuja ja turbaanipyyhkeitä. Olin juuri alentanut noiden pyyhkeiden hinnan -50% . Laitoin siis niistä kuvat ja hintatiedon sivulle. Siitä seurasi useampi kauppa ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, kun lahjalista lyheni.
Myös vanhat postaukset saattavat tuoda iloa vielä vuosien jälkeen. On kysytty taikinatiinua ja viimeksi uunipuuron ohjetta. Google on mainio markkinoija, se tuo juuri oikeita vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Minun 7 vuotta vanha blogini on kyllä jo niin laaja repertuaari eri asioita, että jos itsekin googlaan melkein mitä vaan käsitöihin liittyvää, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin joku tuttu kuva tulee vastaan. Välillä hätkähdän, kun en tunnistakaan omia kuviani!
Vieläköhän sitä vaihtaisi pieneen katuständiin mainoksen vai laittaisiko oikein ison ständin ja siihen useamman pikkumainoksen? Ehkäpä joku ohikulkija pysähtyisi ja poikkeaisi….
Voisin laittaa vaikkapa tekstin:
Saimme vielä uuden erän
aivan ihania
NUKEN VAATTEITA
Tai tällaisen:
Etsitkö vielä lahjaa lapselle?
Meiltä löydät leikinkestäviä
Baby Born -nuken vaatteita
Tai yleisesti näin:
Me ratkaisemme lahjapulmasi.
Tervetuloa valitsemaan!
Nyt alkaa olla vitsit vähissä, mutta kahtena päivänä vielä – tiistaina ja keskiviikkona – palvelemme asiakkaita ja autamme epätoivoisia lahjan etsijöitä. Aika harvoin kukaan lähtee pois ihan tyhjin toimin. Yleensä sentään vaikka joku pieni juttu löytyy. Esim. saunatuoksu, joka sisältää koivunlehtiä. Eikö olekin ihanaa, kun joulusaunassa tulee koivu ja kevät mieleen!
Uskotko, että tämän kirjoituksen kirjoittaminen oli aivan sattuman kauppaa. Aloittaessani ei ollut hajuakaan, mistä kirjoittaisin. Eikä ollut aikomusta edes kirjoittaa. Kuitenkin aloitin ja ”keksin” sitä mukaa. Tämmöinen siitä tuli. Kannattiko, vai olisiko ollut parempi mennä nukkumaan? Kun kello on sentään jo yli yksi yöllä.