Minulla oli tänään kiva päivä. Tavallinen, kiva päivä. Tänään en ollut sairaalloisen viluinen, enkä kovin kipeäkään. En tiedä, mikä sisäisen termostaattini on saanut sekaisin, kun en tahdo millään saada tarpeeksi lämpöä ruumiiseeni. Syyksi saattaa löytyä kilpirauhasen vajaatoiminta, jonka lääkitys on ollut muutaman päivän – siis vain muutaman päivän – katkolla, kun en ole viitsinyt lääkedosettiani täyttää. Että se on rasittava homma…
Tänään olin jo melkein normilämpöinen. Liittyneekö särytkin tuohon em. diagnoosiin, tiedä häntä?
Katariina teki tänään hänelle mieluista (minulle vastenmielistä) pientä näpertelyä. Sitten minä matkin häntä. Kun Kata järjesteli keittiötä, minäkin innostuin järjestelmään myyntitiskiä. Kun Kata järjesteli korutarvikkeita, minäkin innostuin laittamaan sotkut järjestykseen. Kun Kata siirtyi ompeluhuoneeseen, minä siivosin viereisessä huoneessa työpöytäni valmiiksi laskujen maksamista varten. On niin paljon mukavampi työskennellä yhdessä. (Toki välillä tarvitsee päästä issekseenkin)
Jo useamman vuoden meillä on ollut ongelmana pienten korutarvikkeiden esillesaaminen. Eikä ne ole mennyt kaupaksi, kun ei kukaan näe niitä… Nyt ei ole enää ongelmaa. Kata ompeli jokaisesta mallin hintatietoineen pahville. Pahvin alapuolella on lokerikko, jossa tavarat on laatikoissaan.
Tuosta paketista Kata oli täpinöissään; hän kun tykkää paketoinnista. Sitähän meillä kyllä saa tehdä. Mitä kivamman ja persoonallisemman paketin asiakas saa, sitä tyytyväisempänä hän lähtee. Piti ottaa kuva myös minusta sen paketin kanssa. On muuten paljon rajattu pois tästä kuvasta, joka otettiin työhuoneessani työpöytäni ääressä. Vaikka realisti olenkin, ihan kaikkea ei voi näyttää.
Minä siis tod.näk. saatan oppia (tai sitten minut opetetaan) järjestelmällisemmäksi. Minähän jätän tavarat mihin sattuu ja sitten puoli päivää etsin niitä. Kata taas tykkää, että tavarat on järjestyksessä, paikoillaan. Saahan siinä sitten siivoilla minunkin jälkiäni, kun kuitenkin yhteisiä työtiloja ja -välineitä käytämme. Alan siis opetella!
Minä olen aivan avuton = en osaa yhtään mitäään ”miesten töistä”. Kata taas osaa vaikka mitä. Viimeisin hänen koulutuksistaan oli ”valjasseppä”.
Tänään huomasimme yhden loistevaloputken sammuneen. Kata kysyi, missä niitä on ja minä kerroin ko. varaston. Vähän ajan päästä lamppu oli paikallaan. Näytti siltä, että on muuten ennenkin tuontyyppisiä hommia hoitanut! Niin kiva mulle.
Juuri tuollaisen apulaisen minä tarvitsenkin. Olenpa yllättänyt itseni ihmettelemästä, että ”mitenkähän olenkaan ennen tullut toimeen?”
Voisimme alkaa harjoitella myös terveellisiä ruokatapoja, me kaksi pienimahaista. Tänään tilasin Pulliksesta lounaan tuotuna Pellavasydämeen. Lohikeitto, tumma leipä ja voirasia, maitopullo, salaatti ja jälkiruoka maksoi 8,90 euroa. Söimme keiton puoliksi ja leivän puoliksi. Siitä saimme masut täyteen, muuta ei mahtunut – salaatti ja jälkiruoka jäi huomiseksi.
Olisi se oikeampaa ruokarytmiä ja laatua. Muuten juomme parit kahvit ja paria enemmän keksejä. Selkeästi illalla janotti, vaikkei yleensä koskaan juo, nyt kun olin syönyt normisuolaista ruokaa. Juominen taas olisi minulle enemmän kuin tarpeellista.
Minkähänlaista projektia otamme huomenna työn alle?
Pellavasydämen Mervi