Esikoistyttäreni on muuttanut ylioppilaaksi päästyään Skotlantiin asumaan. Vuonna 2004 hän muutti sinne, ensin opiskelemaan ja myöhemmin töihin. Ensi alkuun hän kävi kaksi kertaa kotona Suomessa, mutta nyt on kulunut kymmenen vuotta, että emme ole tavanneet.
Viime heinäkuussa tyttäreni meni naimisiin skotlantilaisen miehen kanssa ja heidän häänsä olivat Aberdeenissä. Minunkin piti sinne mennä, mutta en päässytkään – vaan makasin sairaalassa Tyksissä. Tunnelmia siitä täällä.
Mieheni ja nuorempi tytär ovat kaksi kertaa käyneet Skotlannissa, mutta minä en kertaakaan. Nyt, huomenna, tytär tulee miehensä kanssa ”kotona” käymään. Suomeen he ovat jo tulleet, mutta matka Uuteenkaupunkiin alkaa maanantaina. Eihän tämä talo ole koti tyttärelleni, kun ei hän ole täällä koskaan edes käynyt. Hänen entinen kotonsa, mistä muutimme tähän pari kuukautta sitten, on tyhjennetty – vain taulut ovat vielä seinillä.
On toki jännittävää – varmasti jokaiselle – tavata näin pitkän ajan jälkeen. Pariskunta käy välillä Ähtärissä, entisellä kotiseudulla, missä tyttö on syntynyt ja koulunsa lukioon asti käynyt. Loppuviikosta sitten enemmän olemme yhdessä, kun palaavat taas Ukiin.
Minulla aivot työskentelevät kuumeisesti myös tulevan muotinäytöksen tiimoilla. Homma on sikäli kasassa, että sain soittajan ja malleja on lupautunut tarpeeksi mukaan. Toinen yrittäjä tulee kaverikseni esittelemään omia tuotteitaan. Vielä pitäisi saada ”lavalleheittäjä” – koordinaattori, joka pitäisi homman kasassa lavan takana. Itse olen juontajana, joten en voi sitä hommaa hoitaa.
Tämän päivän ompelukset näyttävät tältä:
En tiedä, miksi olen tätä kangasta ostanut koko pakan. En edes tiennyt, mitä se esittää. Kaverit kertoi, että siinä on robotteja. Päätin tehdä tästä puuvillakankaasta pääpantoja.
Jos naama on väritön ja muutenkin badhairday, voi yrittää saada päivän pelastettua värikkäällä robottipannalla.
Tai käyhänsä se muulloinkin. Teen näitä monenkokoisina, pieneen ja isoon päähän ja monenlaisista kankaista. Näätte sitten.
Pellavasydämen Mervi