Mun mies osaa ottaa tosi hyviä kuvia.
Kukkasista.
Ihmisiä se ei yleensä kuvaakaan.
Kun katselen muotibloggaajien päivittäisiä asukuvia, ihmettelen, kuka heille suostuu niitä jatkuvasti ottamaan. Ehkäpä osaavat itse ottaa itsestään? Nythän minäkin sen ”osaan”. Osaan ja osaan…. Mutta mieluiten soisin jonkun muun ottavan kuvia. Hyviä kuvia.
Aika paljonkin myöhässä aloin suunnitella mainosta, sellaista esitettä. Alustin mieheni hyvin. Kysyin etukäteen, koska hänelle sopisi kuvauskeikka. Toivoin, ettei olisi kiire, vaan että hän ehtisi kunnolla paneutua asiaan. Just.
Eihän ammattivalokuvaajia olisi, jos amatööri pystyisi samaan. Mutta kun ei pysty.
– Kuvaaja naureskelee silleen tuhahdellen. Lätistää tunnelman ja aiheuttaa itsetunnon laskun, kun kuvattavana oleminen on muutenkin kiusallista
– Kuvaaja näyttää kiireiseltä, että ”ei vois vähempää kiinnostaa”. Aiheuttaa paniikkia.
– Kuvaaja ei neuvo, ei kerro, miltä näyttää. Et siis osaa korjata asentoa tai ilmettä.
– Kuvaaja ei kiinnitä huomiota taustaan, varjoihin tai esim. vaatteen ryppyisyyteen. Koko homma menee uusiksi.
– Kuvaaja ei käsitä, mitä tässä ollaan kuvaamassa. Aivan väärät asiat tulee kuvaan ja esim. jalat puuttuu kuvattavalta, tai auto näyttääkin olevan pääasiassa.
– Kuvaaja on mielikuvitukseton. No, kai sinun itse pitäisikin tietää, missä olisi ihanteellisin kuvauspaikka.
Eiks nyt kuka tahansa näe, että toi tunika on niin ryppynen, ettei siitä mitään mainoskuvaa VOI TEHDÄ?
Sit vaihdettiin hametta.
Tässä vaiheessa huomasin, että kaikissa kuvissa näkyy varjo. Ei kun vaihtamaan paikkaa.
Tässä olisi muuten ihan hyvä kuva, mutta noi oravanhampaat…. kuvakäsittelyllähän tuollaiset asiat hoituisivat, jos vaan osaisi.
Kelpuuttaisitko mitään näistä mainokseen?
Nämä kuvat on otettu meidän kotipihalta, jossa on hyvin rajallisesti kaunista, kun remonttitarpeet on vielä levällään. Naapuritontilla on iso kirkko. Kuvaussession loputtua tajusin, että siellähän olisi saattanut tulla hyviä kuvia. Kauniin, koristeellisen rautaoven edessä, puistonpenkin äärellä, vanhan puun juurella, tiiliseinän edessä… Mutta saako kirkkoa käyttää mainoskuvauspaikkana?
Kirkastui tässä yhteydessä sekin asia, miten tärkeä merkitys ympäristöllä on kuvissa. Mikä mun tunikoilleni olisi ihanteellisin? Joku vanha torppa, hylätty kaivos, ruusutarha, keittiö, merenranta, lastentarha – kyllähän niitä ideoita olisi, mutta toteutus ontuu…
Pellavasydämen Mervi