syyskuu 2014

Kävin tänään terveyskeskuksen apuvälinelainaamossa hakemassa vessanpyttyyn käsinojat. (Koska talo on ollut neuvolana, siellä on kuin onkin valmiiksi korotettu pytty.) Ei ollut ihan helppo saada toisia, kun yhdet jo kotona on. Nämä tarvitsen kuitenkin työpaikalleni Pellavasydämeen. Samalla reissulla kysäisin vielä toista pyörätuoliakin, vaikka arvasinkin (muka) vastauksen. Perusteluja pyydettiin ja minä perustelin ja minä sain. Tilataan Turusta […]

Yleensä ihmiset, jotka istuu pyörätuolissa, saavat kuljetettua tavaroita polviensa päällä. Paitsi minä. En saa istua jalat 90 asteen kulmassa, joten istuma-asentoni on enimmäkseen sellainen ”luisuva” ja näin ollen sylissäni ei pysy mikään. Ei siis niin mikään. Yhtenä yönä, kun en saanut unta, aloin ommella itselleni tavarankuljetusessua. Monet varmaan muistaakin laiskuuteni – tarvittavat materiaalit pitää löytyä

Onhan näitä mainoksia jo väsättykin viiden vuoden aikana aika monta, että ei tämä ihan ensimmäinen ole. Aika samantyyppisiäkin on ollut. Mutta itselleni tällä on suuri merkitys – tämä on uuden alun ensimmäinen – sillä olin aivan tosissani vuodenvaihteessa, että nyt koko Pellavasydämen toimintasyke loppuu. Voi olla, että joku miettii, oliko se vain feikkijuttu markkinoinnissa, mutta

Ihmettelin jossain kirjoituksessani, että mitä tekisin Naavasta. Siis Novitan Naava-langasta. Nyt on Naavapeitto valmistunut. Koska lankaa oli vain 8 kerää eli yhteensä 800g, siitä ei kunnollista torkkupeittoa saanut. Koska värejä on kolme, käytin 6 kerää. Tein siis vauvalle peiton, joka on juuri ja juuri sopiva pinnasänkyyn. Tai vaunupeitoksi tai lattiallamöyryämispeitoksi. Mutta voihan tuon aikuinenkin heittää

Kerroinkin jo jokin aika sitten aloittaneeni käsityöprojetin. Projekti vaan jäi vähän kesken:  Viime yö oli taas sellainen, ettei nukkumisesta tullut mitään. Neljän aikoihin  en ollut vielä yhtään nukkunut, joten nousin ylös ja siirryin ompelukoneen ääreen. Sain kaksi juttua tehtyä. Puoli kuudelta heräsi mieheni lähteäkseen töihin. Join hänen kanssaan aamukahvit ja sitten painuin uudelleen pehkuihin. Näistä

Tänään taas kinuin päästä mieheni mukaan ”talolle”. Minulta jäi kesken yhden hyllykön täyttö. Olenkin kertonut, että saimme Tiimarin jäämistöstä paljon hyllyjä. Olen niistä hyvin iloinen, niillä on saatu yhtenäinen ilme putiikkiin. Joukossa oli myös tällainen ritiläseinäke ja siihen melkein miljoona koukkua, joten tähän saan koruja nätisti esille.  Hyllykön päässä on peili, jota tietysti tarvitaan kun