Kävin tänään terveyskeskuksen apuvälinelainaamossa hakemassa vessanpyttyyn käsinojat. (Koska talo on ollut neuvolana, siellä on kuin onkin valmiiksi korotettu pytty.) Ei ollut ihan helppo saada toisia, kun yhdet jo kotona on. Nämä tarvitsen kuitenkin työpaikalleni Pellavasydämeen.
Samalla reissulla kysäisin vielä toista pyörätuoliakin, vaikka arvasinkin (muka) vastauksen. Perusteluja pyydettiin ja minä perustelin ja minä sain. Tilataan Turusta ja saattaa olla että jo huomenna on samanlainen toinen pyörätuoli täällä.
Idea olisi seuraavanlainen. Opettelisin – tai paremminkin rohkaistuisin – nousemaan pyörätuolista kyynärsauvoille. Sitten menisin niitten kanssa ulkoportaat alas ja autolle. Juu-uh! Ajaisin itse Pellavasydämeen. Eihän se muuten onnistuisi, mutta kun minulla on automaattivaihteinen auto, joten en tarvitse vasenta jalkaa. Toinen pyörätuoli jäisi siis kotiin ja Pellavasydämessä odottaisi toinen. Ei tähän touhuun kukaan ammatti-ihminen varmaankaan lupaa antaisi, eikä tuo minun miehenikään kovin innostuneelta näyttänyt, kun selitin suunnitelmani. Mutta kun minulla ei ole kovasti vaihtoehtoja. Taksikorttia kun ei ole (ainakaan vielä) myönnetty. Toki tiedostan, että tuossa ideassa on ongelmansa ja vaaransakin. Enkä ole sitä vielä kokeillut, joten saattaa olla, ettei siitä tule mitään.
Pellavasydämen päässä ei ole portaita, joten ei tarvitse kuin selviytyä ulko-oven avaamisesta. Ja niin voisi työpäivä alkaa! Mahtaako se onnistua?
Mervi