Tulin Uuteenkaupunkiin turkulaisella paaritaksilla, jossa oli oikein mainio ”sänky”. Osastolla minut ohjattiin pikkuruiseen kuumaan huoneeseen toisen kaveriksi. Sänky oli manuaalinen, mikä tarkoittaa, että hoitajan pitää nostaa ja laskea. Apua! Lisäksi huone oli niin ahdas, että sieltä olisi pitänyt poistaa kaikki muu, että olisin päässyt pyörätuolilla liikkumaan. Lopullinen niitti oli se, että en mahtunut vessan ovesta […]
Huhhuh, onneksi ei sentään.. Lue lisää »
Päivä valkeni mukavana. Uuden unilääkkeen avustuksella (?) nukuin neljän tunnin yön. Lääkärikierrolla ei ollut oma lääkärini, eikä tämä minusta mitään välittänytkään. Hoitaja alkoi puhua viljelyn tuloksista ja hätäisesti sanoi, että olivat negatiiviset. Mitä, mitä, mitä? Kysyin häneltä, mitä se tarkoittaa ja hollannikkaat kopisten hän ryntäsi lääkärin perään, mutta ehti huikata minulle, että siellä ei siis
Tuloksia ja muutto Lue lisää »
Just nyt tuli vilu, joten nautin villatakista, joka oli päälläni sairaalaan tullessani. Toivottavasti tämä ei tarkoita kuumeen nousua. Olin hetki sitten suihkussa, joten sekin voi olla syynä. Olipa ihana päästä pesulle, kun edellisen kerran olen ollut viikko sitten tullessani tänne. Pelkästään niitten keltaisten ”leikkauspesuaineiden” pois saaminen tuntuu hyvältä. Tähän kohtaan laitan itselleni muistiin, miten erilaisia
Kiva kun on villatakki mukana Lue lisää »
Onhan se luonnollista, että päivä päivältä olo helpottuu. Nyt alkaa tuntua siedettävältä. Ainut kipu on päänsärky, mutta sekin vaimenee aika ajoin huomaamattomaksi. Aamupalan syöntiä hidasti pahoinvointi. Olen tänään saanut jo kaksi pahoinvointilääkettä. Nyt on olo ’ihan kiva’. Kun pääsin eroon katetrista, pääsen itsenäisesti liikkeelle. Kävin jo pienellä rundilla ympäri käytäviä. Kaksi ihmistä oli käytäväpaikalla, mutta
Nyt tämä narkkari on saanut huumeensa ja on tyytyväinen. Enää ei ole kuin päänsärky vaivana. Minun oma lääkärini MJ kävi erikseen tapaamassa. Hän on niin symppis ja hänen kanssaan voi vitsiäkin vääntää. Aloitin sanomalla: mää olen koko eilisen päivän odottanut sinua. Kertasimme asiat ja hänkin totesi, ettei ole mitään järkeä tässä tilanteessa yrittää vieroittautua. Ikävä
Parempi päivä ja mukava lääkäri Lue lisää »
Että tästä mun Tramalin käytöstä on taisteltu. Kotona normaali annokseni on jo 13 vuotta ollut 300 mg päivässä. Taistelun kautta sain anestesialääkärin luvan 100 mg:aan. Tämä tapahtui silloin, kun sain toista, vielä voimakkaampaa kipulääkettä suoneen. Se ei kuitenkaan poistanut vieroitusoireita. Loppukaneettina oli, että näillä mennään ja katsotaan sitten… Ei tietenkään kukaan ”katsonut” mitään, vaan vedottiin
Kirjoitan tätä lauantaina 19.7.2014 klo 15.55. Viiden minuutin kuluttua mieheni taluttaa tyttäremme alttarille Skotlannissa. Ainakin näin alunperin sovittiin. En voi puhua asiasta kyyneleittä. Kivut ei nyt ehkä ole yhtä kovat kuin vuonna 1985 kun olin synnyttämässä tätä esikoistani. Paljon kyyneleitä on vuotanut näiden yhteisten vuosiemme aikana. Vaikka viimeiset 10 vuotta olemmekin eläneet erillämme, mikään ei
Vähän jälkeen klo12 minua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Valmistelut kesti noin tunnin. Epiduraalin laittaminen oli hankalaa ja kesti jokseenkin kauan. Tuota kautta minulle saadaan kipulääkitys kipupumpun avulla. Spinaalipuudutus hoituikin jo paljon helpommin. Se on se, joka puuduttaa alaruumiin leikkausta varten. Leikkaus kesti klo 13-15. Pyysin saada nukkua, mutta kyllä osan aikaa olin hereilläkin. Erikoista oli, kun
Aamukierrolla yksi lääkäreistä vihdoin kiinnitti huomiota jalan turvotukseen. Yksinkertainen konsti, jonka jokainen osaa kotioloissakin hyödyntää: kiilatyyny jalan alle! Ainakin nyt tuntuu hyvältä. Tuolisuihkussa käyty, nyt kerään voimia siteen vaihtoon. Joo-o. Kuvittele: hirveen pitkä haava peitettynä monella siteellä ja kalvolla ja sitten ne revitään irti. Sit pitää jännittää, että onko kaikki hyvin…kun ei riitä aidot huolet…
Jalka on kuin limppu, ollut koko ajan. Vaikka kuvaansa katsoisi. Tänään pyysin lääkäriltä nesteenpoistolääkettä. Meinasi kieltää, mutta kun olin sinnikäs, sain tahtoni perille. Tässä kohtaa voin kehua häntä (Arsi Broberg) sympaattisuudesta. Ihana kun lääkäri on tavallinen ihminen, jonka kanssa voi jutella tavallisesti. Ei tärkeilevä ollenkaan. Tykkään. Tänään pääsin pyörätuoliin, joka olikin mainiosti minulle sopiva. Huristelin