Päivä valkeni mukavana. Uuden unilääkkeen avustuksella (?) nukuin neljän tunnin yön. Lääkärikierrolla ei ollut oma lääkärini, eikä tämä minusta mitään välittänytkään. Hoitaja alkoi puhua viljelyn tuloksista ja hätäisesti sanoi, että olivat negatiiviset. Mitä, mitä, mitä? Kysyin häneltä, mitä se tarkoittaa ja hollannikkaat kopisten hän ryntäsi lääkärin perään, mutta ehti huikata minulle, että siellä ei siis ollut bakteeria. SIIS_MITÄ!
Ehdin ajatella jo vaikka mitä. Minut on leikattu turhaan. Pääsenkö nyt kotiin?
Onneksi oma lääkärini tuli pian. Todellakin, crp on sama kuin toukokuussa kotiutuessani, tänne tullessani ja nyt. Ja vain 11. Mutta ei crp kuulemma pelkästään tulehduksesta kerrokaan. Se osoittaa myös KUDOSVAURION. Leikkauksen jälkeen yleensä koholla ja toisaalta voi olla korkeat lukemat, muttei silti tulehdusta.
Oli sitten keskusteltu infektiolääkärin kanssa ja tultu tulokseen, että siellä on pakko olla STAFYLOKOKKI EPIDERMIDIS. Tavallinen ihobakteeri. Eikä jatkohoitoon muutoksia. Kuusi viikkoa antibioottitiputusta (Vancomycin), mutta nyt vain kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Yön saa siis nukkua rauhassa. Haavan tarkkailu on nyt tärkeää. Hakaset poistetaan kahden viikon kuluttua, tai siis nyt enää viikko. Silloin sen on oltava täysin terve, kiinni ja erittämätön. Nyt lähtee kotikuntaan vaatimus, että heti on informoitava tänne, jos haavassa on poikkeavaa.
Jos kaikki menee hyvin, kahden kuukauden kuluttua voidaan laittaa uusi proteesi.
Ihan pieni mahdollisuus olisi siihenkin, että pääsisin kotihoitoon ja kotisairaanhoito kävisi huolehtimassa tiputuksesta. En kylläkään uskalla vielä toivoa.
Julkaisuhetkellä minut on jo siirretty Uuteenkaupunkiin sisätautiosastolle. Siitä lisää huomenna.
Mervi