Kiitos niille muutamalle rohkealle, jotka uskalsivat sanoa mielipiteensä viime postaukseen.Tänään olen soittanut ammattikuvaajalle, joka tulee jo huomenna putiikkiin. Sama firma tekee esitteeni valmiiksi asti, jos niin tahdon. Seuraavaksi varmaankin tarvitaan ammattistailaajaa. Enpä ole muuten koskaan kuullut, että omalla paikkakunnalla sellaista olisi. Tämä oma stailaustyylini ei taida kehuja kerätä? Tässä nyt kyllä aimo annos itseironiaa ja […]
Jo heti perustettuani Pellavasydän-putiikkini vuonna 2008, oli tavoitteenani alkaa valmistaa pellavavaatteita. Alunperin idea oli tehdä ainoastaan isojen tyttöjen mallistoa, mutta se on jo unohtunutkin, koska tilauksia on tullut enemmän ”normimittaisina”. Nyt en ole puoleentoista vuoteen ommellut yhtään ainutta mekkoa tai tunikaa, kunnes nyt taas. Ostelin muutaman ihanan värisen pellavakangaspakan ja olen odottanut inspiraatiota. Inspiraatio tuli
Pellavatunikamallisto herää eloon Lue lisää »
Jatketaan nyt tätä vaate-esittelyä aloitetulla eläinteemalla. Nyt siis vaaleanpunainen possu. Tämän asun tein jo aiemmin talvella. Hain sellaista vanhanroosanvaaleanpunaista, muttei löytynyt. Tää on nyt vähän liian vauvamainen, mutta… sopii se ainakin hameeseen, jossa on samanlaista väriä. Tästä mieheni antoi spontaanisti positiivista palautetta, taisi ottaa opikseen siitä viimekertaisesta. Miks tollanen ilme? Kuvaaja on alkanut oppia. Hän
Vaaleanpunainen possu Lue lisää »
Pitkän aikaa olen kulkenut mustissa ja harmaissa vaatteissa. Vaikka tiedän, ettei ne värit mun kalpeille kasvoille sovi. Tänään päätin muuttaa tyyliä. Pukeuduin näin, kun lähdettiin kaupoille. Kysyin lähtiessä mieheltä, että miltäs tää asu näyttää? Naureskellen totesi, että ”on kuin punapersepaviaani”. Mitäs menin kysymään! Sai siinä vähän aikaa nieleskellä, ettei alkanut loukkaantua. Ei ole mennyt mun
Vaihteeksi punaista Lue lisää »
Ainahan meille on toitotettu, että vaakaraita vaatteissa leventää. Taitaa olla totta? Tässä taas yksi ostokseni facebookin Isosisko-vaatekirpparilta. Olen tähän oikein tyytyväinen, vaikken näihin kuviin olekaan… Koska kirpparilla on tiukat säännöt mitoista, yleensä ei juurikaan tule sopimattomia vaatteita. Kunhan tietää omat mittansa. Nykyisin pidän aina mekkoa tai puolihametta. Yhtäkkiä pitkät housut alkoi tuntua epäpukevilta. Miten sitten
Mitäs se vaakaraita taas tekikään? Lue lisää »
Kuka teistä arvaa, miksi näytän näin hirveän kamalan kauhean kuvan itsestäni? Itseironiaa?Ei tällä kertaa.Moitin itteäni, että joku sitten kehuisi.Ei sitäkään. Eikä taitaisi onnistua……..No siksi, että tähän kuvaan liittyy yksi onnen aiheeni. Ai_siis_mikä?No.Ensimmäistä kertaa aikuisiällä saan lenkkarin nauhat kiinni! Jippiiiiii, voin ostaa nauhakenkiä!Kerroinkin teille jo siitä riemusta, että saan talvisaapikkaitten vetoketjun kiinni. Joka ikinen päivä olen
Tyylittömyyden huippu? Lue lisää »
En ole nettishoppailija ensinkään. Tai no, saatan löytää jotain kivaa, laittaa ostoskoriinkin, mutta sinne se jää. Ei minulla mitään huonoja kokemuksia ole, että sillä en ostelisi. Ja facebookin ”rättikirppareilta” on jo tullut tavaksi ostella…liikaakin… Periaatteeni on, että oman kaupungin kivijalkamyymälöistä ostan, mutta poikkeus vahvistaa säännön. Facebookin sivulleni ponnahti – tai on saattanut ennenkin sitä tehdä,
Uusi vaatekauppa bongattu Lue lisää »
Olen suurpiirteinen ompelija. Ja varsinainen krypraatari, kun teen itselleni. Äkkiä vaan valmiiksi! Pitkään aikaan en olekaan itselleni ommellut. Mutta nyt taas, kun 150 cm:inen kangas riittää leveydeksi ja vähän saa kaventaakin. Kukkamekkopäiväksi piti saada kukkamekko. Kun ei sitä heti kaapista löytynyt, kävin ostamassa kankaan. En halunnut koko mekkoa näin talvella, joten tein puolihameen. Kukkia tässäkin.
Puolihuolimatonta ompelua Lue lisää »
No ei vaiskaan – helmat mitään pauku, mutta lyhenee kylläkin. Eilen kerroin teille, että tämänpäivän kukkamekkohaastetta varten kävin ostamassa kukkakankaan. Siinä kävi sitten niin, että se kangas jäi vielä leikkaamatta, sillä löysin kuin löysinkin kukkamekon kaapistani! Tämän mekon olen ommellut joskus vuosia, vuosia sitten. Ainakin yli 10 vuotta se on ollut kaapissani. Nyt vetäsin sen
Lihavina vuosinani (arvaa vaan mitä se tarkoittaa!) olin aika hukassa vaatevalintojeni kanssa. Kun taas nuoruudessani tiesin kyllä, millaisia vaatteita haluan. Nyt jälleen alkaa orastaa varmempi ote, kuten kerroinkin jo otsikolla ”Orastavaa turhamaisuutta”. Kun istuu pyörätuolissa, joutuu miettimään vaatteita ihan toisella tavalla. Nyt ymmärrän isääni, joka kiukutteli äidin takkien kanssa, kun ne oli niin hankala pukea.
Tyylin muutos, mutta ei nahkahousuja kuitenkaan Lue lisää »