Minä tarvitsen henkilökohtaisen avustajan, muuten en kykene elämään ”tasavertaista elämää vammattomien ihmisten kanssa” – niin kuin vammaispalvelulaki lupaa. En kykene siivoamaan, hoitamaan pyykkejä, laittamaan ruokaa tai selviytymään puodissani. Olen tästä asiasta joutunut ”vääntämään kättä” kaupungin vammaispalveluista vastaavien henkilöiden kanssa ja muutama vuosi sitten hakemaan myönteisen päätöksen hallinto-oikeudesta. Ongelmitta se siellä minulle myönnettiin, sekä kodin askareisiin että työhön.

Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo kohta 20 vuotta, mutta sivutoimisesti toimin yrittäjänä. Se on ollut tärkeää sekä mielenterveyteni, mutta myös talouteni kannalta. Eläkkeeni on niin pieni, etten sillä tulisi yksin toimeen.

Onneksi ei loppuunmyynti toteutunut

Viitisen vuotta sitten olin yliväsynyt kaupan pitämisestä, mutta sitten tuli pelastajaksi Arja, joka olikin monta vuotta apunani. Pohdin parin viime vuoden aikana lopettamista, mikä olikin hilkulla tapahtua loppuunmyyntiä myöten, mutta onneksi peruuntui viime metreillä. Arja jäi töistä pois, mutta avustajan kanssa homma pelittää. En pärjää kaupassa yksin. Nyt en koe enää uupumusta, koska aukioloaikoja on supistettu ja lisätty minulle vapaapäiviä. Nyt olen töissä vain lyhyet 4 päivää ja vapaalla 3 päivää. Jaksan hyvin ja aina illalla odotan jo kaupan avaamista. Yhdessä avustajan kanssa.

Miten määritetään tarvitsenko avustajan

Hain vammaispalvelusta lisätunteja niin, että avustaja olisi paikalla aina kun kauppakin on auki. Sieltä kävi ammatti-ihminen tutustumassa minuun ja kauppaani ja ymmärsin, että hän ymmärsi. Muttei kuitenkaan. Minulle kerrottiin, että paikalle tulee konsulttifirmasta avustaja, joka kirjaa 10 min. tarkkuudella ylös tekemisensä. Oma avustajani laitetaan tuoksi ajaksi, eli kuukaudeksi, pois. Ei ei ei. Sitä riskiä en ota. Pelkona, että hän lähtee muille työmarkkinoille ja toisekseen en mitenkään jaksaisi alkaa ”opettaa” uutta ihmistä omien, kodin ja kaupan tavoille.

No siitähän ei vammaispalvelu (palvelu!) tykännyt. Ehdottivat sitten, että toimintaterapeutti tulee katsastamaan tilanteen. Ja tilanne oli se, että hänellä on 2-3 kk jono. Marraskuusta asti olen sitä käyntiä odotellut. Pari viikkoa sitten käynnin piti toteutua ja ajattelinkin, että kylläpä sopii hyvin, koska olin joutunut olemaan kaksi päivää yksin, olin aivan hirvittävän kipeä ja kauppa mullin mallin.

No, terapeutti sairastui eikä tullutkaan. Tuli tällä viikolla. Ei, ei hän puutu ollenkaan työn tekemseen, eikä mihinkään kaupan puolella. Hän tuli tekemään toimintakykyarviota päivittäisissä askareissa. Sitä, mitä teen, kun herään. Halusi mm. nähdä, miten pääsen sänkyyn ja sieltä pois. Halusi minun näyttävän, miten nojatuolini toimii, kun siinä istun monta tuntia illassa. Halusi, että laitan kaupan oven kiinni, että saadaan tehtyä haastattelu, kun hänellä on kiire seuraavaan paikkaan. Yrittäjä laittaa oven kiinni, ettei asiakkaat tule häiritsemään – hah!

Terapeutti oli sitä mieltä, että minulla on liian paljon tekemistä. Se kuulemma ylläpitää (taijotain?) kroonista kipuani. Suositteli MINDFULNESSIA. Rentoutusta.

Minä en ole väsynyt, en stressaantunut, en terapian tarpeessa (kerrankin niin) vaan tarvitsen avustajan kanssani pitämään kauppaa auki. Viemään paketit postiin, hyllyttämään tavaraa, nostelemaan lankoja varastosta, ylähyllyiltä tai konttaamaan niitä alahyllyiltä.

Harmi, etten tullut kysyneeksi, että mikä toiminnoistani pitää lopettaa: kauppa, opiskelu, teatterinpuvustus vai käsitöitten tekeminen? Eikö juurikin aktiivisuus ole hyväksi? Muistan kyllä ajan heti kohta eläkkeelle jäätyäni, miten päivät pääksytysten tutkin, mistä sattuu ja kuinka paljon. Tiedän myös, mitä on masennus ja turhautuminen, kun ei elämässä ole haastetta ja mielekästä tekemistä.

Nyt olen turhautunut. Näihin auttaviin viranomaisiin.

TAVOITTEENA SÄÄSTÄÄ

Tutkin vielä sähköpostiviestittelyämme. Tämä toimintakykyarviointi ei ehkä liittynytkään pyytämiini lisätunteihin, vaikka ajallisesti osui hakemukseeni, vaan tehdään aika ajoin kaikille henkilökohtaista avustajaa tarvitseville. Ajatuksena on säästää kaupungin rahoja, jos saadaan otettua tunteja pois. Näin se toimii. Minun maalaisjärkeni ajatteli, että olisi samalla käynnillä sujunut myös kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi, mihin olisi kuulunut myös työssäselviäminen. 

Juuri nyt on ongelmana sijaisen saaminen. Vakkariavustajani on useamman päivän pois ja yksikään kolmesta sijaisesta ei myöskään pääse paikalle, joten piinaviikko on tiedossa, jos yksin joudun selviämään. 

Mervi

Jaa:

Facebook
Twitter
Pinterest
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Samantapaisia artikkeleita