Suoritin pukeutumisneuvoja-koulutuksen näyttötutkinnon loppuun pari viikkoa sitten. Se oli oikeastaan 4 osainen: 3 tapaamista asiakkaan kanssa ja lisäksi yleisötilaisuuden järjestäminen. Kolmannen asiakastapaamisen muut opiskelijat suorittivat etsimällä asiakkaalle sopivan asun jostain vaateliikkeestä. Koska minulle turkulaiset kaupat ovat vieraita, suoritin tämän osion toisin.
Asiakkaallani oli epäsopiva pellavamekko, josta oli vetoketju rikki.
Yhdessä päätimme yksinkertaistaa mallia poistamalla ylimääräistä kangasta etumuksesta. Siinä kun oli moninkertaiset ”lipareet” kietaisutyyppisesti. Etukappaletta piti myös lyhentää, jotta mekko istuisi napakammin.
Välimatkan vuoksi en voinut sovittaa mekkoa, vaan tein korjaukset mallinuken päällä. Harmikseni totesin jälkeenpäin kuvia katsoessani, että mekko on puettu huonosti nuken päälle… ei nuo hihat oikeasti noin erilaiset ole. Kaiketikaan?
Piilovetoketjun ompelemisessa piti muistella mittatilausompelija-opintojen ohjeita, vaikka lopulta jouduin antamaan periksi. En löytänyt piilovetoketjupaininjalkaa. Ompelin siis tavallisella paininjalalla mahdollisimman läheltä. Ei olisi ehkä mennyt ompelunäytöstä läpi!
Lähetin korjatun mekon asiakkaalle postitse ja sain vastauksen, että mekko on hyvä ja tulee käyttöön. Luotan siihen.
Pukeutumisneuvojan tulee hallita korjausompelu siinä määrin, että osaa hahmottaa korjaustarpeen ja mahdollisuudet ja merkitä tehtävät toimenpiteet ompelijaa varten. Varsinaista korjausta ei tarvitse osata tehdä, vaan sen voi hoitaa verkostojensa kautta. Mutta minäpä osaan!
Tässä projektissa otin enemmänkin tutun korjausompelijan roolin. Pukeutumisneuvojana olisin ehkä voinut ehdottaa rajumpaakin mallin muuttamista.
Olisitko sinä ehdottanut holkkihihojen muuttamista niin, että mekosta olisi tehty hihaton?
Pellavasydämen Mervi