Yllätin itseni tämän aamun vaatevalinnalla. Olen käyttänyt töissä melkein pelkästään mekkoja, mutta nyt oli kaikki hyvät sukkikset pyykissä. Mitäs sitten pukis päällensä?
Muistin käyttämättömät adidas-verkkarit, jotka ostin kuntoutukseen menemistä varten. En niitä sitten kyitenkaan käyttänyt. Oi, miten ihanat ne onkaan jalassa. Sanoo hän, joka EI IKINÄ käytä verkkareita.
Mutta. Mitäs yläosaksi? Valinta tapahtui summanmutikassa värin perusteella. Ihan eri paria nämä.
Hyvin se työpäivä meni näin hassun asun kanssa. Vielä jos olisin korkkarit laittanut jalkaan, niin… Päivän kuljin punaisilla työkengillä, mutta kuvaamiseen muistin nämä värikoodiin sopivat valkoiset rusettikengät.
Tämä yläosa on aivan ”minua”, ihmettelen vaan, miksen ole koko talvena tätä tunikaa käyttänyt? No jaa, ehkä siksi, etten ole myöskään (puoli)hameita käyttänyt. Sen sijaan nuo verkkarit on ihan nounou minulle. Paitsi, että ovat tosi tosi tosi kivat pitää. Toisaalta tässä voisi nähdä kaksi ikäkautta, yläosa on vähän mummoa ja alaosa ehkä nuorisomuotia, vai onko?
Meillä on pukeutumisneuvoja-koulutuksessa opetettu tyyleistä. Ymmärtääkseni tässä yhdistyvät rento, luonnollinen tyyli ja toisaalta klassinen, ehkä vähän romanttinenkin tyyli. Mutta mitä varten tyylit ovat? Orjallisesti noudatettavaksi? Saako niitä yhdistellä? Saako tyylejä ”rikkoa”?
Tämä on nyt minun tyylirikoista pahin, eikä edes tunnu kovin ristiriitaiselta – pitäiskö tuntua? Kuten seuraavasta kuvasta voit todeta, aika rennoksi ja levolliseksi tnsin itseni. Hih!
