Mä en voi hillitä itseäni. Tämän viimeisimmän puseon kanssa olin vähän epävarma, kun otin käyttöön eri ohjeen. Tämä malli on Islantilaisia neuleita -kirjasta, mutta se on tehty Alafosslopille, joka on paksu lanka. Mallin nimi on Stapi eli kallio. Ohje on vetoketjulliselle takille. Vasta kaaroketta aloittaessani tajusin, että jos tekee ohuemmalla langalla kuin mitä ohjeessa on, ei riitä, että tarkistaa silmukkamäärät sopivaksi, myös kerrokset on ajateltava uusiksi. Ei paksun langan kerrokset riitä ohuemmalle langalle. Nyt siis ensimmäisen kerran sävelsin väliin omia kerroksia. Mittasin aiemmista paidoista, että kaarroke tulisi tarpeeksi pitkäksi, mutta silti jäi ilmaan leijumaan epävarmuus. Mutta ihan nappiin osui!
Minä halusin koittaa meille uutena tullutta Himalaya Efsun -lankaa, joka on 100 % villaa ja hinnaltaan tosi edullinen. Lankaa tähän kului vähän reilu 500 g, mutta puoli kiloa riittää hyvin. Hinnaksi tälle tuli siis vain 25 euroa! Tai noh, melkein… raitoja varten on ostettava 100g kerä, mutta se ei kokonaan tule käyttöön… Ja tuntuma on pehmeä, lähes puuvillalta tuntuva. Tykkään kovasti.
Tykkään mieluummin sellaisesta mallista, ettei hihoissa ja helmassa ole kirjoneuletta, joten alku on vähän tylsää. Kaarrokkeen kanssa on taas vähän liiankin jännittävää. Vaikka tekovaiheessa näyttääkin työ kupruilevalta, olen jo oppinut luottamaan, että kyllä työn jälki tasoittuu. Mun on päästävä aina heti sovittamaan ja yllätys, yllätys, kaikki tekemäni puserot ovat näyttäneet ihan puserolta!
Vielä en ole uskaltanut yhtään puseroa laittaa pesukoneeseen, vaan kastelen kokonaan pesualtaassa. Laitan kuivumaan tasona ja miten silmiä hivelevää onkaan seurata, kuinka työ tasoittuu, rakastan sitä ensi silmäystä!
Tästä puserosta tuli tosi pitkä, eli juurikin itselleni sopiva. Myös kaula-aukko eikunsiis pääntie on sopiva minulle, kun en pidä tukkoisesta kaulasta.
Tässä työssä vaihdoin puikkoja moneen kertaan, ennen kuin löysin sopivat. Loppujen lopuksi neuloin 6,5 mm pyöröpuikoilla, jotka olivat vain 60 cm pitkät. En halua käyttää liian pitkiä puikkoja, vaan pidän siitä, että työ on ”rutussa”, jolloin sitä ei tarvitse koko ajan kiskoa lähemmäs. Tein siis myös kaarrokkeen 60 senttisellä, pääntiellä vaihdoin sukkapuikkoihin.
Hihat neuloin koko matkan sukkapuikoilla.
Ja sitten nuo lankatiedot. Tässä hyllyssä vasemmalla on tuota Efsun lankaa.
Eikä tämä hulluus vielä lopu! Nyt on tullut kaksi pusero tilausta, joten saan vielä nauttia neulomisesta. Toki tilaustöiden kanssa on ihan erilainen haaste, kun pitää onnistua saamaan juuri halutun kokoinen. Näitä tähänastisia olen tehnyt ajatuksella ”tulee, mitä on tullakseen…”
Pellavasydämen Mervi