Nykyään pipossa pitää olla tupsu. Ensimmäisen tupsuni tein vanhanaikaisella tavalla pahviympyröiden kanssa. Aika työlästä oli se.
Meillä on myynnissä ”turkistupsuja” eri värisinä: valkoista, mustaa, punaista, harmaata, ruskeaa….
Sitten tupsuihin liittyvä nolo tunnustus.
Olemme Arjan kanssa molemmat todenneet, että meiltä puuttuu avaruudellinen hahmottamiskyky. Tupsu-asiassakin törmäsimme tähän ongelmaan. Meillä on myynnissä Prymin tupsuntekolaitteita. Yritimme selvittää sen käyttämistä, mutta ei, siitä ei tullut mitään. Pyörittelimme muovikappaleita edestakaisin, mutta ei hahmottunut laitteen käyttö ei.
Annoimme periksi ja nolona pyysimme miespuolista avustajaani ratkaisemaan ongelman. Myönnän, että miesten aivot toimii tällaisissa asioissa paremmin. (Aika raju yleistys kylläkin).
Eipä siinä kauan mennyt, kun ongelma ratkesi. Keksin oivan keinon, miten mekin osaamme tuota laitetta myöhemmin käyttää: merkitsimme jokaisen osan numerolla. Kun samat numerot asetetaan vastakkain homma pelittää! Eräs asiakas osti tällaisen laitteen ja minä kerroin, miten me sitä käytämme, joten hänkin halusi omaansa merkittävän samanlaiset numerot!
Tämä keltainen on isoiman tupsun tekemiseen, mutta pakkaus sisältää myös kolmen muun kokoisen tupsun tarpeet. Näin merkattuina tuota laitetta on aivan helppo käyttää. Nyt jopa minä osaan!
Myyntiin tuli kyllä vielä toisenlaisellakin mekanismilla toimiva laite, mutta sitä emme ole vielä edes avanneet. Menee tätäkin sulatellessa hetki aikaa. Nyt etsin kananpojankeltaista villalankaa ja teen muutaman pikkutupsun pääsiäsitipuiksi.
Pellavasydämen Mervi