Kolmena maanantai-iltana kävimme kansalaisopiston kukkarokurssilla. Viimeisenä iltana valmistettiin kaikkein hankalin malli. Valitsin kankaaksi kierrätyskeskuksesta hakemani lasten puseron, josta leikkasin yksisarvisen kuvat sopiviin kohtiin. Vuoriksi laitoin mustaa napakkaa puuvillakangasta.
Tähän pussukkaan tein hihnan jämäkästä ripsinauhasta ja näin sen verran ylimääräistäkin vaivaa, että laitoin myös tuollaisen häkkyrän – mikähän sen nimi onkaan? – millä hihnan pituutta saa säädeltyä.
Pussukassa on sivukappaleiden lisäksi keskellä leveä suora kappale, joka antaa sille pullukan muodon ja paljon tilaa.
Kaikkein hankalinta tällaisen pussukan teossa on liimaaminen. Liimaa tahtoo tursuta kankaaseen näkyville, eikä se lähde mitenkään pois. Tuosta kehyksestä liiman saa kyllä rapsutettua pois, mutta kankaassa se on ja pysyy. Tämä pussukka on kiinnitetty pelkästään liimalla, en ole puristanut kehystä ollenkaan.
Kankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. Vielä olisi saanut olla vanuakin, että olisi tullut napakampi, mutta tämä nyt on tällainen pehmeä pussukka, joka ei kuitenkaan pääse venymään, koska vuorikangas ei veny.
Tässä siis kierrätystä parhaimmillaan: käytöstä poistettu trikoopusero kelpaa vielä hyvin pussukaksi. Varsinkin, jos pusero on lapselle mieluinen, tai siinä on kiva kuva – käytä se hyväksi pussukkana!
Pellavasydämen Mervi