Kaikki lähti tästä asiakkaan tuomasta lahjasta. En ollenkaan muista, kuka asiakas oli ja mistä hyvästä sain tämän tuomisen.
Netistä ei tahtonut löytyä ohjetta, eikä oikein kukaan asiakkaistakaan osannut neuvoa. Käsittääkseni tätä on tehty jo kauan sitten kansakoulun kässätunneilla. Niin, eikä meillä ollut työvälinettäkään. Mutta luottopuuseppäni toki sellaisen teki, vaikkei edes tiennyt millainen kehyksen pitäisi olla.
Toista vuotta työtä ja kehikkoa katselin ja mietin, että ”sitten joskus otan selvää…”. Nyt tuli oiva tilaisuus, kun harjoittelija Veera otti kehyksen käteensä ja käänteli ja vertasi, mietti ja kokeili.
Kun sitomislanka on erivärinen, tulee päällepäin kivat ristikot, mutta alapuolella se tietysti erottuu.
Meillä on kahdenlaista kehikkoa, toisessa on naulat nuppeineen ja toisesta naulan kannat on poistettu. Jos nauloissa on kannat, työtä ei saa pois muutoin kuin katkaisemalla reunat.
Kannattomassa versiossa pystyy tekemään tällaisen, missä reunoissa on lenkit. Toisaalta naulan kannat auttavat työn pysymään paikallaan, lanka ei livahda irti.
Muistatko menneiltä ajoilta tupsutyynyt? Myös vauvanpeiton voi tehdä tällä systeemillä. Osa kerroksista leikataan, kuten tässä esimerkissä tuossa keskellä. Tämä työ on kuitenkin niin pieni, että kunnon tupsua ei muodostunut.
Aikaa vievää puuhaa, mutta hauskaa on kokeilla eri materiaaleilla ja miettiä käyttötarkoituksia. Paperinarusta tehtynä saa vallan mainion pannunalusen.
Pellavasydämen Mervi