Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.

Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä ”vammainen”  – kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi – asuu muualla ja sairastaa ”oikeaa sairautta”, hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.

 Mervi

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top