Sydämelliset kiitokset teille, jotka viitsitte vaivautua kommentoimaan, kun sitä taas kinusin. Oli kiva, että kerroitte, miksi olette blogini lukijoita. Arvostan vaivannäköänne! Tässä kuvia meidän hiljaisista olioista: Tämä tyttö esittelee ihanaa villahaalaria Nämä rouvat ovat piiloutuneet hattunsa alle Tämä kissarouva sai minut nauramaan. Nykyisin voi usein lukea/kuulla, kun joku ”repeää” jostain kuulemastaan tai lukemastaan. Vähän mää […]
Ilkeitä yrittäjiä… Lue lisää »
Joulun jälkeen tyhjättiin näyteikkunat ja alettiin suunnitella uutta. Pääikkunaan tuli teemaksi villaneuleet, pipoja, sukkia ja kirkkaita värejä. En osaa ottaa kuvia ikkunoista, joten pahoittelen… Pipopäät sisältä nähtynä …ja ulkoa kuvattuna Mietin tätä tehdessäni taas kerran, että luovuutta on monenlaista. Usein mielletään luovaksi ihminen, joka osaa tehdä taidetta tai käsitöitä, runoja jne… Mutta vaikka ei
Ikkunan somistus – lopputulokset Lue lisää »
Mielenkiinnolla luen Google Analytics-raporttia blogeistani. Miltä paikkakunnalta lukijat ovat, kuinka kauan lukevat blogiani – vai lähtevätkö heti pois – millä hakusanalla ovat blogin löytäneet jne…Niin ja tietysti se on kiinnostavaa, kuinka paljon kävijöitä on esim. päivässä… Kävijämäärät ovat huimasti nousseet. Muistan, kuinka alussa olin ihmeissäni, kun viisi (5) kävijää oli päivän aikana poikennut lukemassa minun
Avainsanat ja järjen köyhyys Lue lisää »
Oikein arvattu, enkelihän siitä on tulossa! Ensin neulotaan tällainen Sitten se laitetaan pesukoneeseen huopumaan, siitä tulee tällainen Sitten huomataan, että ei se vielä ole tarpeeksi huopunut, laitetaan uudestaan koneeseen. Sitten se jo hiukan huojuen pysyy pystyssäkin. Mutta eihän tämä vielä enkeliltä näytä, vielä tarvitaan jotain. Työ siis jatkuu….
Enkelin seuraava vaihe… Lue lisää »
Facebookin puolella jo tarjoilinkin matonkudetta alihintaan. Kerron sen saman myös täällä, eiköhän tämän blogin lukijoissa ole kangaspuiden kolkuttajia myöskin? Olen ostanut matonkudetta paaleittain ja siinä kaupassa ei voi valita, mitä värejä saa – paitsi sen, mitä ulkoreunoilla näkee. Sisus on ihan arvoitus. Syksyisessä satsissa oli kovin paljon oranssia ja keltaista sekä turkoosiakin. Nyt Pellavasydämessä alkaa
Oranssia kevättä varten? Lue lisää »
Kuka arvaa, mikä tästä käsityöstä on tulossa? Ne tietysti, jotka ovat tällaisen jo tehneet, tietävät… Näytän sitten, kun valmistuu. Innokkaimmat voivat saada myös teko-ohjeen. Epäilen kylläkin, että tässä vaiheessa tämä ei näytä kovin innostavalta. Joulu on nyt korjattu pois, sekä kotona että putiikissa. Joulutähdet kylläkin kukkivat pitkälle kevääseen, joskus yli vuodenkin…
Taivas varjele, mikä siitä tulee? Lue lisää »
Kihlajaisten vuosipäivänä kirjoitin muistamisesta (klik) ja vähän taisin harmitella, kun mies ei muista yhteisiä tapahtumia. Pilkka osui omaan nilkkaan. Sisareni kommentoi kirjoitustani ja muistutteli OIKEISTA PÄIVÄMÄÄRISTÄ. Olin siis muistanut, tai huolimattomasti kirjoittanut, noiden tärkeiden tapahtumien vuodet pieleen.Kihloihin menimme 3.1.1977 ( eikä siis vuonna -76)Häitä vietettiin 15.4.1978 (eikä siis -77)Ylioppilaskuvassa olin jo rouva, enkä vain kihloissa.
Ei muista, muistaa, ei muista – tosi noloa! Lue lisää »
Vaihteeksi palaan varsinaiseen blogini aiheeseen, eli yrittäjän elämään. Muutama aiempI postaus on ollut poikkeuksia ja käsitelleet omaa henkilökohtaista elämääni. Hassua muuten huomata (vai oliko vain sattumaa) että nämä postaukset ovat tuoneet paljon enemmän lukijoita. Olemme tämän viikon tehneet putiikissa järjestelytöitä oikein kolmen hengen voimin. Joulu siivottiin pois ja siitä tietysti seurasi jonkinmoinen kaaos, jota piti
Näyteikkunan somistus Lue lisää »
3.1.1977Siitä on tänään kulunut 36 vuotta. Kuitenkin muistan sen kuin eilisen päivän. Kaiken, mitä silloin tapahtui. Kihlakuva tammikuussa -76 Sen sijaan, mihin mahdoin laskea sakset käsistäni juuri äsken – sitä en muista millään! Tiedänhän minä koulun biologian tunneilta sen, että ihmisellä on erilaisia muistilokeroita; on lähimuisti ja työmuisti ja mikäs se sitten on sen
Muistaa, ei muista, muistaa… ja rakkautta ilmassa Lue lisää »
Liisa heitti haasteella blogissaan Nouseva Myrsky. Siihen kuuluu kertoa itsestään työn kautta 8 totuutta. Olen näköjään nyt tällaisella analysoivalla tuulella ja tästäkin sain pohdittavaa – keittiöpsykologian tasolla. Minut on kasvatettu vanhanaikaisesti, mikä tarkoittaa kaiken muun ohessa sitä, että ”lasta ei liikaa kehuta”. Tuossa voisi vielä korvata sanan ”liikaa” sanalla ”ollenkaan”. Vanhemmat taisivat kovasti pelätä sitä,
Mikä minä olen, mitä minä teen? Lue lisää »