Uncategorized

Onko opittu taito, että pystyy nieleskelemään kokemansa pettymyksen? Voiko pettymystä oppiasietämään? Vai onko kyseessä geeneissä saatu persoonallisuus- tai luonteenpiirre? Voiko pettymyksiä olla yhdelle ihmiselle niin paljon, ettei hän enää edes noteeraa niitä – pettymyksestä on tullut rutiinia? Voiko pettymyksiin siis ”tottua”?  Pettymys on tunne, eikö vain? Onko siis kyseessä ”tunteiden säätelyn” oppiminen? Katsoin ohjelman lapsena

Kaikkein ikävin kotihomma on minulle aina ollut kausivaaterumba. Kesävaatteet varastoon, talvivaatteet esille ja päinvastoin. Pari viime vuotta se on hieman helpottunut, sillä mieheni toimii siinä(kin) hommassa avustajana – olosuhteiden pakosta. Koko kodinhoitohuone pääsi täydelliseen kaaokseen, kun SEKÄ kesä- ETTÄ talvivaatteet seilailivat siellä täällä ja etupäässä lattialla jätesäkeissä. Tänään sain tarpeekseni ja teimme sen ruljanssin yhdessä.

Haluaisin kirjoittaa virheetöntä tekstiä. Yleisestä muistin heikentymisestä seuraa myös se, että kielioppisäännöt eivät enää välttämättä muistu heti mieleen. Ei hätää, tyttäreni opetti yhden hyvän pika-avun. Toki tekstin voi kirjoittaa ensin Wordiin ja antaa ohjelman kertoa virheet. Blogia kirjoittaessa en yleensä niin tee. Aikaisemmin, jos yksittäisen sanan kohdalla tuli epävarmuus, kopioin sanan, aukaisin uuden välilehden ja

Koskaan, ikinä milloinkaan elämässäni en ole voinut ostaa mitä tahansa kenkiä, jotka näyttää kivalta. Koskaan en ole saanut nauhoja solmittua, vetoketjua vedettyä enkä tarrojakaan kiinni. Kesät vielä menee, mutta talvella on hankala selvitytyä kengillä, jotka voi vaan ”potkaista jalkaan”. Ainoat saappaat, jotka saan jalkaan on tarpeeksi isot kontiot – tiedättekö ne sellaiset toppakengät. Lyhyt varsi,

Käsityömessuilta tapaan ostaa jonkun tekemispaketin. Viime vuonna se oli huovutettu enkeli (täällä) Tänä vuonna ostin kaksikin, tällaiset: Nyt pitäisi valmistaa nuo näytekappaleet, sillä ei noista kuvista oikein vielä pääse innostumaan. En ole kyllä ihan varma, jos itsekään tästä vaniljakehrästä huimasti tykkään. Siihen muuten tulee valot.Koskaan ei kuitenkaan pidä antaa omien mieltymystensä liikaa ohjata hankintoja –

Eilen esittelin korut, jotka ostin Tampereen käsityömessuilta. Nyt on vuorossa muut ostokset. Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Kengätkin. Suomessa valmistettu ja oikeasta nahasta. Voit käydä  tutustumassa valmistajan sivuilla. TOSSUMONTTU. Kyllä nuo ulkoreunat on ihan samanväriset lilat, vaikkei siltä tässä näytäkään Molemmilla reunoilla on venykkeet Korko on minulle vähän liian matala, vain n. 1 cm. Ihan parasta