Viimeksi maaliskuussa olen ollut ulkona – ja nyt taas! Tarkoitus oli jo lauantaina lähteä sisareni kanssa Merefesteille, mutta sadesää sekoitti suunnitelmat. Tänään sitten startattiin pyörätuolitaksilla. Menomatkan hinnaksi tuli 34 euroa. Takaisin tullessa sama taksi olikin jo matkalla Turkuun, joten piti soittaa puoliso hakemaan. Fysioterapeutti kielsi ehdottomasti tavalliseen autoon menemästä, mutta eipä tuossa mitään ongelmaa minun […]
Nyt olen taas kotona. Tyksin reissu oli naurettava moka, sekin. Aamulla olin siis valmis leikkaukseen, kun minulle vieras lääkäri tulee käymään. ”Katsotaanpa sitä haavaa, vuotaako se vielä paljonkin?” Paljastan kankkuni ja kerron, ettei se ole 23.nnen päivän jälkeen vuotanut ollenkaan. ”Siistihän tämä on, ei me sille mitään tehdä”. Ja minä sain aamupalan ja lähdin paaritaksilla
Tilasin Kela-taksikeskuksesta kyydin ja sainkin tutun kuskin. Matka taittui mukavasti paarilla maaten. Terveyskeskuksessa käytiin vaihtamassa pyörätuoli kapeampaan, sillä edellinen ei tahtonut mahtua ovenlävistä ilman että sormet tai pielet menee rikki. Perillä osastolla olikin edelliseltä käynniltä tuttu hoitaja vastassa. Kysyin, onko hän varannut sviitin. Juu, yksityishuone minulle. Olenkohan jollain mustalla listalla – niin hankala ihminen –
Mitähän huomenna tapahtuu? Lue lisää »
Heräsin aamulla puhelimensoittoon. Tyksistä – olisko ollut osastonhoitaja – soitti ja kertoi, että juu, minun kuuluu tulla huomenna keskiviikkona osastolle. Ihmeproteesi Belgiasta ei ole vielä tullut, mutta lääkärit ovat eilen keskustelleet, että ehkä pitää lonkalle tehdä uusi pesu-leikkaus. Minä tietysti varmistelemaan, että mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaisi sitä, että pesun jälkeen seuraa kuuden viikon antibioottitiputus.
kesänviettotapa tämäkin Lue lisää »
Kyllä se vaan aika kuluu – taaksepäin katsoen. Tällä viikolla pitäisi olla lopullinen lonkkaleikkaus. Tässä on kuitenkin ollut sen verran epävarmuustekijöitä, että lähetin suoraan leikkaavalle lääkärille tällaisen viestin: Soitin osastonsihteerille ja hänen käsittääkseen alunperin annettu leikkausaika pitää paikkansa. Olen siis tulossa osastolle keskiviikkona ja leikkaus olisi torstaina 5.6. Toivottavasti Belgiasta on lähetys siihen mennessä saapunut?
Arvaa miltä tuntuu Lue lisää »
Olen jo aiemminkin ihmetellyt, että millä ihminen palkitsee itsensä, jos ei ruoalla. Olen hämmästynyt, että suuni on vieläkin vereslihalla, vaikka antibiootin loppumisesta on jo aikaa. Mikään ruoka-aine ei maistu entiseltään. Tekisi mieli, mutta kun suuhun laittaa, tekee mieli sylkäistä pois. Edes suklaa ei maistu, todella huolestuttavaa! Pieni episodi tältä päivältä, jotta voimme todeta, että tekee
Huolimattomuutta ja muuta Lue lisää »
Oletkos kuullut otsikon sanonnan? Nyt on päivä vietetty kotona. Toooosi tylsä päivä! Mieheni oli pitkän päivän töissä Kukkamessuilla ja minä yksin kotona. Täällä on vielä yksinäisempää kuin sairaalassa. En tietenkään voi vaatia että arkisin pitkää työpäivää tekeeä puoliso istuisi kanssani sisällä seurustelemassa, mutta onhan se hiukan surullista katsella kun toinen ottaa lepolassessa aurinkoa, eikä itse
Mitä tekis että mainittais? Lue lisää »
No niin, nyt minä olen täällä jo omissa talvivaatteissani. Siis niissä, joissa sairaalareissulleni maaliskuussa lähdin. Kaikki tuntuu nyt olevan hyvin. Crp oli tänä aamuna enää14 ja hemoglobiinikin 123. Haavan viljelyn tulos oli negatiivinen, joten ei siellä enää mitään bakteeria muhi. Maanantaina tulen vielä keuhkokontrolliin. Oireet tuntuvat vielä. Sensijaan olkakipu, joka myös tuli subklaavin laiton yhteydessä,
Aamulla ennenkuin sain silmäni auki, tuli lääkäri käymään ilouutisen kanssa. Tänään voidaan antibiootin tiputus lopettaa. Kerroin hänelle, että olin ollut sähköpostiyhteydessä leikkaavaan lääkäriin. Ilmeisesti ko. lääkäri oli hänelle tuttu, koska päätti heti itsekin soittaa tälle. Ja ihan pienen hetken päästä tuli kertomaan, että olikin saanut heti vastauksen. Olisinpa huomannut jo aiemmin ottaa käyttöön tämän ”kuuman
Kyllästyin kertakaikkiaan siihen, että tietoa omasta tilanteesta ei heru. Ärsyttävää maata täällä päivästä toiseen, kun kukaan ei ehdi katsoa ja lausua jotain tt-kuvia. Lähetin leikkaavalle lääkärille Tyksiin tällaisen viestin (huom. olen ennenkin viestitellyt hänen kanssaan): Nyt tää alkaa repiä pyjamahousujaan! Olen maannut yhdeksän viikkoa sairaalassa. Eikö niistä 15.5. otetuista tt-kuvista oikeasti kukaan vielä tiedä mitään?