Uncategorized

Lääkäri kävi katsomassa haavaa. Selvästi nestettä kertyy ihon alle ja haava on kipeä. Se kuvataan iltapäivällä ultraäänellä ja sitten ratkeaa mitä tehdään. Ehkäpä joudutaan laittamaan dreeni. Kun kysyin suihkupäivää, minulle ilmoitettiin, että olisi huomenna (kerran viikossa) mutta JOS OLEN KOVIN KIPEÄ, sitä siirretään. Eli kipua tiedossa?  Mervi

Aikaisemmin olen vielä helpommin panikoinut vastoinkäymisistä leikkauksien yhteydessä. Nyt mennään jotenkin niin pohjan kautta, etten jaksa edes murehtia. Siitä huolimatta hiukan harmittaa, kun taas haavassa ilmeni jotain epätavallista. Se ei eritä, mutta haavan päälle on noussut kohouma, mikä tarkoittanee nestekertymää.  Jäätiin odottelemaan aamua ja lääkärin arviota siitä, pitääkö alkaa jotenkin puhkaisemaan. Kun se justiinsa kasvoi

Eilen olin hiukan alakuloinen, kun haava vaan jatkaa vuotamista. Ei siis verta, eikä mätää vaan kudosnestettä. Leikkauksesta on nyt jo viisi viikkoa, joten ei enää ole suotavaa moinen. Ortopedi ehdotti, että siihen laitetaan dreeni ja niin kauan jatketaan antibiootin antamista, joka muutoin loppuisi ensi keskiviikkona. Olin laskeskellut pääseväni torstaina kotiin. Tällainen operaatio siirtäisi sitä.    Eilen

Kaikki sen tietävät, että maatessasi sairaalassa useamman hengen huoneessa joudut jakamaan jokseenkin paljon asioita potilastovereittesi kanssa. Lääkärinkierrolla kaikki kuulevat, mikä sairautesi ja tilanteesi on. Jos et pääse liikkeelle, joudut jakamaan myös vieraasi ja keskustelut heidän kanssaan ym. Tämän kuuden viikon sairaalassaolon ajan olen saanut olla yksin huoneessa, joten tähän asti noita ongelmia ei ole ollut.

Hyvin monet lukijani ovat kanssani samaa mieltä siinä, että Orton olisi paras hoitopaikka minulle. Muistan, kun vielä olin siellä hoidossa, miten siellä tiedettiin, että ”epäonnistuneet tapaukset maakunnista tuodaan Ortoniin.” Orton on yksityissairaala ja sitä ei koske edes uusi laki hoitopaikan valinnanvapaudesta. Minä en pääse Ortoniin muutoin kuin että maksan itse hinnanerotuksen verrattuna Tyksin hoitoon. Hinnaksi

Nyt toistan itseäni, mutta mukana on varmaan lukijoita, jotka eivät ole taustoistani tietoisia. Olin noin vuoden vanha, kun lonkkavikani huomattiin. Kun kunnanlääkäri vihdoin uskoi, että kyseessä ei ole ohimenevä ongelma, hän kirjoitti lähetteen Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Sieltä taas lähettivät Helsinkiin, silloiselta nimeltään Invalidisäätiölle. Siitä asti olen ollut siellä hoidossa. Vaikka asuimme eri puolilla Suomea, aina

Kohta musta tulee häijy akka. Jokaikinen hoitaja, jonka olen tänään nähnyt, on patistanut liikkeelle. Ja juuri tänään, kun olen aamusta asti ollut omatoiminen: tein aamupesut aivan itse ja kykenin hommiin, joihin aikaisemmin on tarvittu hoitajaa. Tottahan minä sen ymmärrän, että minun parastani ajattelevat, mutta kohtuus kaikessa. Ei muuten ole kivaa kellään, kun mulla alkaa keittää!

Olen saanut ihania kommentteja, joissa ihmetellään positiivisuuttani. Kyllä, etupäässä olen kyennyt sinnittelemään iloisella mielellä – ehkä se sitten on perusluonteenpiirteeni. Vaikka tilanne on epävarma ja epämiellyttävää oloa on riittänyt, vaikka lähes kivuttomana olenkin ollut, vain kerran sain epätoivokohtauksen. Se oli ihan alussa ja tapahtui yöllä. Oli paha olla eikä mitkään omat konstit auttaneet. Hoitajatkaan eivät

Iso askel on otettu kohti itsenäisyyttä. Television paikkaa muuttamalla saatiin mahtumaan pyörätuoli sängyn viereen. Nyt pääsen ihan itse siirtymään sängystä pyörötuoliin ja päinvastoin. En enää tarvitse hoitajaa vessareissuille. Voisin lähteä lenkille vaikka kanttiiniin tai uloskin. Sitä en kylläkään vielä uskalla yksin tehdä, sillä en ole varma, kuinka kauas/kauan jaksan itse kelata.   Kotoa pitäisi tuottaa joku

Tänään oli heti aamulla hammaslääkäri. Pelkäsin stä koko viikon, niinkuin yleensäkin. Nyt oli vielä lisähuolena se, että miten pääsen siirtymään hammaslääkärin tuoliin.   Röntgenkuva saatiin otettua pyörätuolissa. Lohjenneen hampaan korjausta varten piti kuitenkin siirtyä tuoliin ja se tapahtui ihan mallikkaasti. Muuta korjattavaa ei ollutkaan. Hammas puudutettiin ja sen vaikutusta odotellessa hammaslääkäri poisti hammaskivet. Yhtään ei sattunut,