Uncategorized

Aamulla oli herätys 5.30, nopea aamupala ja vielä yksi antibiootin tiputus. Ennen seitsemää tuli taksi hakemaan. Asettauduin paareille, jotka sijoitetaan taksin penkkirivien väliin. Ihan kohtalaista kyytiä makuuasennossa.  Pääsin heti sisälle ja toimenpide kesti tuskin viittä minuuttia. Lonkan yli kulki sellainen sylinterin palanen. Kyseessä on siis viipalekuvaus. Olimme takaisin osastolla jo puoli kymmeneltä. Kylläpä oma sänky […]

En ole joka päivä kirjoittanu, kun ei tunnu olevan mitään ”uutta” kerrottavaa. Juuri äsken keskustelin sisareni kanssa puhelimitse ja kerroin hänelle tapahtumia, jotka ovat liian intiimejä täällä kirjoitettavaksi. Tämän hän kuitenkin kehotti kirjoittamaan – jos ei muuta niin ainakin itselleni muistiin. Vaikka olen paljon ollut sairaalassa, en ole koskaan aiemmin ollut näin ”hoidettava”. Tämän viikkoinen

Mieheni käy minua katsomassa joka päivä viiden aikaan. Tänään hän ei kuitenkaan pääse. Huomaan olevani alakuloinen. Ruokailun kanssa on ollu tosi vaikeaa ja sekin tekee harmittavan olon.   Kotioloissa yleensä hyräilen kaiken aikaa. Eikä pelkästään kotona, myös kadulla, töissä jne. Täällä vaan en ollenkaan. Paitsi. Huomasin, kun ystävä soitti, ja vaikkei siinä nyt mitään ihmeempiä puhuttu,

Aamulla kävi lääkäri. Tyksin infektiolääkäri oli kehottanut jatkamaan antibiootin tiputtamista vielä viikon tai ainakin niin kauan kun haava vuotaa. Aamulla tuli enää tippa silloin toinen tällöin ja muutenkin haava näyttää paremmalta, joten ehkä se siitä. Alkaa olla kiire, koska kaksi viikkoa ennen seuraavaa leikkausta pitää olla taukoa antibiootista. Tänään oli kotiin tullut sairaalasänky, joten senkin

Täällä sitä vieläkin sairaalassa valmistaudutaan yötä vasten. Tuntuu hassulta, kun kahdeksan aikaan hoitajat toivottelevat hyvää yötä. Jos olisin kotona, saattaisin ehkä vasta herätä päiväunilta ja olla parhaimmillani aloittamaan jotain hommia. Puolen yön jälkeen vasta alkaisin ajatella nukkumaan menoa.   Aamulla täällä aloitetaankin ajoissa, kun minä taas nukkuisin. Viime yö oli rikkonainen. Klo 24 antibiootti tippumaan, klo

Laskeskelin tänään kuinka monta kertaa hoitajat on käyneet mun kurkulla. Tarkoittaa siis, että käyvät laittamassa antibiootin tippumaan tai ottamassa sen pois. Tiputus tapahtuu kaulalla olevan subklaavin kautta.   Neljän tunnin välein tapahtuva tiputus tarkoittaa 6 x päivässä eli 12 kontaktia päivässä.12 x päivässä tarkoittaa 84 kertaa viikossa tarkoittaa yhteensä 504 kuudessa viikossa!  Huomenna pitäisi olla viimeinen

Kävin jo ultraäänitutkimuksessa. Haavasidosta ei edes avattu, vain ympäristö tutkittiin. Turvotusta, ei märkäpesäkkeitä. Matkalla jo ”paise” puhkesi, eli nyt kudosneste pääsee taas pois. Voi, miten toivon, ettei sitä dreeniä tarvitsisi laittaa! Nyt maha kurnii nälkäänsä, kohta pääsen mummojen ja paappojen kanssa päiväsaliin syömään pöydän ääreen.

Lääkäri kävi katsomassa haavaa. Selvästi nestettä kertyy ihon alle ja haava on kipeä. Se kuvataan iltapäivällä ultraäänellä ja sitten ratkeaa mitä tehdään. Ehkäpä joudutaan laittamaan dreeni. Kun kysyin suihkupäivää, minulle ilmoitettiin, että olisi huomenna (kerran viikossa) mutta JOS OLEN KOVIN KIPEÄ, sitä siirretään. Eli kipua tiedossa?  Mervi

Aikaisemmin olen vielä helpommin panikoinut vastoinkäymisistä leikkauksien yhteydessä. Nyt mennään jotenkin niin pohjan kautta, etten jaksa edes murehtia. Siitä huolimatta hiukan harmittaa, kun taas haavassa ilmeni jotain epätavallista. Se ei eritä, mutta haavan päälle on noussut kohouma, mikä tarkoittanee nestekertymää.  Jäätiin odottelemaan aamua ja lääkärin arviota siitä, pitääkö alkaa jotenkin puhkaisemaan. Kun se justiinsa kasvoi

Eilen olin hiukan alakuloinen, kun haava vaan jatkaa vuotamista. Ei siis verta, eikä mätää vaan kudosnestettä. Leikkauksesta on nyt jo viisi viikkoa, joten ei enää ole suotavaa moinen. Ortopedi ehdotti, että siihen laitetaan dreeni ja niin kauan jatketaan antibiootin antamista, joka muutoin loppuisi ensi keskiviikkona. Olin laskeskellut pääseväni torstaina kotiin. Tällainen operaatio siirtäisi sitä.    Eilen