Täällä sitä vieläkin sairaalassa valmistaudutaan yötä vasten. Tuntuu hassulta, kun kahdeksan aikaan hoitajat toivottelevat hyvää yötä. Jos olisin kotona, saattaisin ehkä vasta herätä päiväunilta ja olla parhaimmillani aloittamaan jotain hommia. Puolen yön jälkeen vasta alkaisin ajatella nukkumaan menoa.
Aamulla täällä aloitetaankin ajoissa, kun minä taas nukkuisin. Viime yö oli rikkonainen. Klo 24 antibiootti tippumaan, klo 01 se otettiin pois. Klo 04 uudelleen tippumaan, klo 05 pois. Sen jälkeen en heti saanutkaan unta. Istuskelin sängyn laidalla ihmettelemässä. Seitsemän jälkeen tultiin herättämään ja silmät ristissä puntariin. ( – 0,5 kg ). Ennenkuin sain uudelleen unen päästä kiinni, tuli siivooja. Seuraava herättäjä oli aamulääkkeiden tuoja, sitten aamupalan tarjoaja. Kun taas sain silmät kiinni, tuli kaksin hoitajaa tekemään aamutoimia. Samaan aikaan poikkesi myös fysioterapeutti. Ja kun minä niin mielelläni nukkuisin!
Lääkäri kävi myös aamupäivällä tarkistamassa tilanteen ja lupasi konsultoida ortopedia siitä, mitä antibiootin ja haavan kanssa tehdään. Sen jälkeen en ole asiasta kuullutkaan. Lounas klo 11 ja kun juuri pääsin ruokalevolle ja sain unen päästä kiinni, soi puhelin: jos vaikka haluaisin lehden tilata. Iltapäivällä sentään kävi pari vierasta mieltäni piristämässä. Klo 16 syötiin päivällinen, kevyt kasvissosekeitto. Iltapalalla jouduin taas turvautumaan omiin eväisiin.
Tällainen oli tämä keskiviikko, jota olen niin odottanut. Tänään piti olla viimeinen antibioottipäivä ja huomenna kuvittelin pääseväni kotiin. Kun olen oikein huonosti nukkunut yön ja aamulla olisi ihana nukkua, niin toivoisin, että siivooja voisi aamupäivän siivota yleisiä tiloja tulla vasta myöhemmin huoneisiin. (Muut siivoojat kyllä näin tekeekin). Mitähän tapahtuisi, jos sanoisi, että laita ovi kiinni, minä nukun nyt! Kaiken tämän jälkeen kuvittelisi, että ensi yönä uni maittaisi, toivoa sopii, mutta epäilen. Ensimmäinen herätys on taas klo 24 jne.
Hyvää yötä! Toivoo Mervi