Uncategorized

Huhuh! Onpas tänään ollut tiivistahtinen päivä, vaikken olekaan saanut mitään aikaiseksi. Mieleni vaan on kiehunut ja kuohunut. Aamulla piti tulla siivooja, muttei tullutkaan. Mikä siinä on pahinta – se, että JOUDUIN heräämään turhan aikaisin. Aloitin puhelinkierroksen. Muutama tilaus kauppaan, mm. hahtuvalankaa Pirtin Kehräämöltä. Tänäänhän meni rakennustarkastajan antama määräaika umpeen. Soitin ja kysyin, että saanko jatkaa

Kuinkahan moni teistä muistaa taannoisen tarinani postin virkailijoiden epäystävällisestä käyttäytymisestä? Noh, ei siitä sen enempää tässä yhteydessä… Nyt minun ongelmani on se, että en pääse omatoimisesti ulos kotoani. En siis pääse hakemaan postia postilaatikosta, vaan pitää odottaa iltaan, kun mieheni tulee kotiin. Postihan tarjoaa vanhuksille ja liikuntavammaisille palvelua, jolloin postilaatikon saa lähemmäs. Tai sen voi

Kun kaupunki tarjosi neuvolataloa myyntiin viime vuoden lopulla, se ilmoitti näin: – Kaavaa voidaan muuttaa ostajan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Yleensä tällaisella alueella kaavamuutoksella tontti varataan asuin-, liike- ja pienkäsiteollisuutta varten, sanoo kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellen ja lupaa, että kaavamuutos menee kaupungin, eli myyjän, piikkiin. Tämän tekstin olen kopioinut Uudenkaupungin Sanomien nettisivuilta.  Leena Arvela-Hellen on ollut

Tässä viime päivät olen hehkutellut pommin räjähtämisellä. Olen kiusannut teitä lukijoitani, kun en ole kertonut, mistä on kyse. Tässä se nyt tulee – selitykset seuraavassa postauksessa: Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että minun pitää lopettaa Pellavasydämen toiminta nykyisessä osoitteessa ja ottaa pois banderolli. Viikon päästä pitäisi siis kaupan olla pois käytöstä. Tässä kuva banderollista silloin,

Nyt olen niin kiihdyksissä, etten pysty keskittymään kirjoittaakseni asiasta, joka tänään tapahtui. Se on jotain niin uskomatonta, ettet ole varmasti koskaan kuullut samanlaista juttua. Pysy siis kanavalla. Kertonen huomenna, jos olen saanut asiaan lisävalaistusta. Enkö olekin kiva? Huomenna tapaan myös vammaispalvelun ”typykät” – hei vaan! – ja jatkamme keskustelua hakemuksestani henkilökohtaisesta avustajasta. Sanon heitä typyköiksi,