Kun kaupunki tarjosi neuvolataloa myyntiin viime vuoden lopulla, se ilmoitti näin:
– Kaavaa voidaan muuttaa ostajan toiveiden ja tarpeiden mukaan. Yleensä tällaisella alueella kaavamuutoksella tontti varataan asuin-, liike- ja pienkäsiteollisuutta varten, sanoo kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellen ja lupaa, että kaavamuutos menee kaupungin, eli myyjän, piikkiin.
Tämän tekstin olen kopioinut Uudenkaupungin Sanomien nettisivuilta.
Leena Arvela-Hellen on ollut erittäin ystävällisesti mukana projektissamme auttaen asiaa eteenpäin. Tarjouksessamme kerroimme, että tulemme ottamaan liiketilan heti käyttöön, koska siellä ei tarvita remontointia. Kun ostimme kiinteistön kauppakirjassa on myös maininta tuosta, että kaupunki hoitaa kaavamuutoksen. Kukaan ei puuttunut asiaan missään vaiheessa. Asiaa puitiin kaupunginhallituksessa ja -valtuustossa. Vaikka valtuusto joutuikin asiasta jopa äänestämään, kukaan ei valittanut liiketilan ottamisesta välittömästi käyttöön.
Kului kuukausia ja sitten meille ilmoitettiin, että kaavamuutos vie ehkä vuosia aikaa, joten päädyttiinkin hakemaan poikkeuslupaa. Taas kului aikaa, kaupungilla oli kiirettä ja kesälomaa. Vasta syksyn koittaessa lähdettiin poikkeuslupaa hakemaan. Piti odottaa vielä kuukauden valitusaikakin. Viime viikolla tuli hallinto-oikeudesta tieto, ettei kukaan ole valittanut ja poikkeuslupa on siis lainvoimainen.
Olemme koko ajan pitäneet itsestään selvänä, että liike otetaan oikeastikin heti käyttöön, vaikka se sitten viivästyikin sairastumiseni vuoksi. Ainoastaan asuntopuolella tullaan tekemään remonttia, eikä sitä ole aloitettu (maalauksia enempää) vaan on odotettu rakennuslupaa. Tässä vaiheessa jo rakennustarkastaja ”näytti kyntensä” olemalla erittäin tarkka töiden aloittamisesta. Siinäkään vaiheessa ei puhuttu mitään liiketilan käyttöä vastaan.
Olemme siis olleet vilpittömin mielin liikkeellä. Olemme ilmoittaneet, että liiketila otetaan käyttöön. Emme ole tieten millään lailla rikkoneet lakia.
Tuosta banderollista sen verran, että aikoinaan muuttaessani Pellavasydämen edelliseen paikkaansa, otin yhteyttä Arvela-Helleniin, koska tiesin, ettei mitään kylttejä saa ripustaa ilman lupaa. Silloin oli kesä ja hän oli kesälomalla. Sovimme, että saan laittaa väliaikaisen kyltin, kunhan se ei ole mikään mauton. Tuollaisen sitten ripustin ja siinäpä se on roikkunut torin laidalla ilman, että kukaan olisi koskaan arvostellut tai moittinut minulle sitä.
Eipä siis tullut pieneen mieleenkään, että se nyt aiheuttaisi närää. Varsinkin, kun paikkakin on kauempana kaupungin keskustasta. Jokainen ymmärtää, että jos minulla ei mitään kylttiä olisi puotini yhteydessä, saisin aivan yksin siellä odotella asiakkaita. Tarkoitus oli alkutohinoiden ohi mentyä kysellä lopullisen kyltin sijoittamisesta. Mutta tarkastajapa ehti ensin.
Kaikkein eniten olen loukkaantunut periaatteellisella tasolla. Kaupungissa ihmetellään, kun pienyritys toisensa jälkeen lopettaa ja pääkatu on pullollaan tyhjiä liikekiinteistöjä. On pohdittu yhdessä ja toisessa instanssissa, että miten tilanne saataisiin muuttumaan. Sitten kun joku yrittää aloittaa jotain, ollaan heti hyökkäämässä ja tekemässä aietta mahdottomaksi. Tämäkö on kaupungin tuki yrittäjälle? Lisäksi olisi mielestäni ollut korrektimpaa tulla kauppaan sisälle, kohdata minut kasvoista kasvoihin ja keskustella asiasta. Jotenkin niin kovin tylyltä tuntuu tuollainen kirje. Piiskansivallukselta.
Kolmantena pointtina ihmettelen rakennusvalvonnan roolia. Eikö kaupungin kaikkien tahojen ja virkamiesten pitäisi olla kaupunkilaisten asialla, tukemassa ja helpottamassa asukkaiden elämää? Ei kai tarkoitus ole vain etsiä virheitä ja saada moittia? Toki ymmärrän valvonnan merkityksen, mutta silti….
Olen varma, että Leena Arvela-Hellen tekee voitavansa asian ratkaisemiseksi. Sitä odotellessa mietin, että minkälaisen ilmoituksen laittaisin torstaiseen paikallislehteen, esim. näin:
Pellavasydämen toiminta lopetetaan
rakennustarkastajan vaatimuksesta
Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavassa postauksessa kerron vielä yhdestä saamastani kielteisestä päätöksestä.
Pellavasydämen Mervi