Puodin kuulumiset

Joka kerta, kun olen putiikin muuttanut uuteen paikkaan, olen haaveillut sovituskopista – koppi ei kyllä sanana ole erityisen houkutteleva. Olisi kiva ohjata asiakas verhon taakse nurkkaukseen, jossa olisi peili ja jakkara. Sellainen naisellisen kaunis ja hyvältä tuoksuva… Eau de colognea pullossa, 4711, tiedättehän. Joka kerta, kun olen putiikin saanut muutettua, olen todennut haaveen mahdottomaksi toteuttaa.

Tänään vessaa pestessäni havaitsin, että en ole kaikkia ostoksiani esitellytkään. Pienenpieni, mutta kaunis ja tarpeellinen on saippua-alusta, jonka ostin käsityömessuilta Tampereelta. Se on keramiikkaa ja harmaana sen ostin, mutta kyllä se ennemminkin vihertävältä näyttää. Pitsivaihe on elämässäni ollutta ja mennyttä, mutta pieninä annoksina kelpaa. Toisekseen käytän yleensä nestesaippuaa, mutta kun muutossa löytyi paljon palasaippuoita, toki

Varsinkin nyt joulun aikaan kärsin liian heikosta valaistuksesta. Yllätys, yllätys, putiikin ikkunaseinä on kaikkein pimein alue. Kun siirsimme villasukat sinne ja kun villasukkia kaikkein eniten lahjoiksi etsittiin, jouduin tämän tästä valittelemaan asiakkaillekkin huonoa näkyvyyttä. Nyt sain asiasta tarpeekseni. Oikein niin kunnolla, että ryhdyin valittamisesta tekoihin. Soitin sähkömiehelle, joka oli meillä töissä kotia remontoimassa. Mukava poika

Tänään putiikki on kiinni ja minulla muka vapaapäivä. Olen kuitenkin kuulolla, jos joku soittaa ovikelloa, menen avaamaan ja palvelemaan asiakasta. Tänään teen myös paperitöitä. Että inhoan niitä! Viime  vuoden alussa siirryin käsinkirjoitetuista kuiteista käyttämään kassakonetta ja voi hyvänen aika, miten paljon selvitettävää siihen liittyy! Tammikuu meni ihan harjoitteluksi. Haron hiuksiani tuntikaupalla päästäkseni selvyyteen, mitä on