En ymmärrä, miksi olen joskus ostanut näin keinokuituisen puseron. Tai noh, muistaakseni ihastuin malliin. Mutta oikeesti! Tämä on melkein 100 %:sesti akryyliä… Toki olen tätä jo monta kertaa pessytkin, joten ei ole ihme, että pinta on nukkaantunut. Olin jo luopumassa puserosta, mutta muistin, että minulla on nypynpoistaja. Kävin koko puseron kauttaaltaan läpi ja jouduin pari […]
Lisää käyttöikää vaatteelle Lue lisää »
Olen tehnyt ”surutyötä”. Jo pari vuotta minulla on ollut rakennekynnet ja olen nauttinut niistä koko rahan edestä. Siis 55 euroa kuukaudessa. Olen aina ihaillut pitkiä, hyvin hoidettuja kynsiä, mutta käsityöläisellä ne ovat vain haave. Monta vuotta häpesin rikkonaisia kynsiäni ja repaleisia kynsinauhoja. Kunnes otatin ensimmäiset tekokynnet. Olen oppinut varomaan kynsiäni ja viimeisimmät – tosi pitkät
En mielestäni ole turhamainen, mutta tämän postauksen kuvavalinnat ehkä antaisivat aihetta syyttää omahyväisyydestä. Suhde omaan kroppaani on armollinen, mitä nyt läskit kiukuttaa. Minulla on lapsuuden lonkkaleikkausten jäljiltä piiitkät ja paksut arvet reisissä ja sääressä. Muistan äitini lohduttaneen (lähinnä itseään), että voisin aikuisena poistattaa ne plastiikkakirurgilla – hah! Ei ole käynyt pienessä mielessäkään… Tässä kuvassa minä
Monta ratkaisua naaman rypistymiseen Lue lisää »
Tykkään pitkistä kynsistä. Mieluiten myös punaiset – vaaleat tai joskus rohkeasti räiskyvät. Aikoinaan omat kynteni kasvoivat, mutta sen jälkeen kun aloin tehdä enemmän käsitöitä ja varsinkin, kun ryhdyin käsityöyrittäjäksi, pitkät kynnet ovat jääneet vain haaveeksi. Monta vuotta kärsin rumista, lohkeilevista ja ränstyneistä kynsistä ja rikkinäisistä kynsinauhoista. Ihailin joidenkin asiakkaiden kauniisti laitettuja kynsiä ja jossain vaiheessa
Käsityöläisen kynnet Lue lisää »
Ajattelin lähteväni vaateostoksille. Jotain kivaa kesäistä olisi saatava! Järki sanoo, että ensin pitää tarkistaa vanhat, jo olemassaolevat. Tänään siis haettiin talvivarastosta kesävaatelaatikot. Moni ihmettelee, että miksi laitan kesävaatteet talveksi pois ja päinvastoin. Siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikki eivät mahdu pieneen kaappiini. Enkä käytä lyhythihaisia puseroita talvella – minä ikuinen palelija. Avustajan kanssa siis tyhjensimme laatikot
Otsikosta tuli vähän monimielinen. Kyllä minä ihan oikea olen, itselleni ainakin. Lapsilleni olen oikea äiti, raukat kun eivät sitä voi valita, mutta valitsiko puoliso oikean? Oikea lapsi olen vanhemmilleni ja ehkä (?) työntekijälleni oikea työnantaja – näihin en osaa itse vastata. Mutta väärä? Peilistä minua katsoo ihan oikea Mervi, mutta valokuva paljastaa karmean todellisuuden: minä
Äitini ei koskaan pukenut ylleni mitään punaista. Hänellä oli siihen oma syynsä. Tahtomattaankin sitä usein noudattaa äidin periaatteita ja niinpä minäkin vierastan punaisia vaatteita. Toisaalta olen kuullut, että vanhetessaan nainen alkaa suosia värejä, hmm…. Liekö sattumaa, että punainen väri on lipsahtanut asusteisiini? (Kuvat otettu työhuoneessani stailaamatta ympäristöä) Tässä mitä parhaimmat kengät, jotka ehkä jo olen
Pääsiäisen keltaisen jälkeen punaista Lue lisää »
Enpä ole pitkään aikaan ommellut hametta. Lyhennellyt vaan vanhoja liian pitkiä. Mutta nytpä tein tarkoituksella pitkän, kun näyttävät maksimittaiset mekotkin olevan muodissa. Tämä on sellainen ”vartissa valmis” – ompelus. Eikä tarvittu edes saumuria. Sivusauma – siihen jätin halkion – helmapäärme ja vyötärölle kuminauhakuja. Paitsi että ompelin kyllä 4 muotolaskosta, kaksi eteen ja kaksi taakse, nämä
Maksihame batiikkikankaasta Lue lisää »
Tänään on ollut ihana päivä. Heräsin tavanomaista aikaisemmin, koska olin varannut katsastuksesta ajan vammaisen pysäköintiluvan uusimista varten. Huom! Sen myöntäjäviranomainen on muuttunut – aiemminhan pysäköintilupa haettiin poliisilta. Yleensä herään työpäivinä klo 9.30, juuri ja juuri ehtiäkseni avaamaan putiikin ovet kymmeneksi. Nyt olin yhdeksän pintaan jo kaupungilla ja tuntui ihan erilaiselta, jotenkin ”ihmismäiseltä”. Niinkuin muutkin ihmiset.
Liian hyvää ollakseen totta? Lue lisää »
En nauttinut tästä(kään) juhannuksesta laisinkaan. Itse valitsin jäädä yksin kotiin. Tiesin, että on kaksi vaihtoehtoa; joko innostun touhuamaan yli voimieni tai sitten lässähdän kokonaan. Ja viimeksi mainittu tapahtui. En saanut aikaiseksi yhtään mitään. Annoin itseni vaipua itsesääliin ja alakuloon. Söin, nukuin, söin ja nukuin. Kerran kävin ulkona vajaan tunnin istumassa ja virkkaamassa. Muuten nyhjötin sisällä,
Huh, onneksi on juhannus ohi! (ja liivit) Lue lisää »