Mitä käsityö maksaa?

Ehkä eniten käsitöitä tekevien foorumeilla puhuttava asia on käsitöiden hinnoittelu, mitä käsityö maksaa ja mitä se saa maksaa käydäkseen kaupaksi. Tai miten käsityöt tulisi hinnoitella, jotta sillä elää?

Olen käsityöyrittäjä, minulla on käsityöpuoti. Myyn lankoja ja käsityötarvikkeita, mutta myös valmiita käsitöitä. Teen myös korjausompelua. Olen koulutukseltani alunperin merkonomi, mutta eläkkeelle jäätyäni aloin yrittäjäksi. Myöhemmällä iällä suoritin mittatilausompelijakoulutuksen. Koen kuitenkin olevani itseoppinut käsityöläinen. Osaan monenlaista, mutta mieluiten välttelen isoja haasteita. Koska aloitin yrittäjätaipaleeni eläkkeelle jäämisen jälkeen, elantoni ei ole koskaan ollut kiinni käsitöiden tekemisestä. Kiperiä ajanjaksoja on ollut, kun olen ollut vuokratiloissa ja/tai minulla on ollut palkattu työntekijä. Tällä hetkellä yrittämiseni on leppoisaa, puoti on omassa kiinteistössä ja apunani on ”vain” henkilökohtainen avustaja, koska olen liikuntavammainen. Hänen palkkauksensa tulee vammaispalvelusta.

Googletin tuon suunnittelemani otsikon ”mitä käsityö maksaa?” ja päädyin tänne, missä blogin kirjoittaja pohtii samoja asioita kuin minäkin. Hauska oli huomata kirjoituksen lopussa olevat linkit, joista yksi oli minun blogiini! Täällä olen kirjoittanut mahtipontisesti ”paljon puhetta hinnoittelusta”

Vetoketjun vaihto on paitsi ikävää, myös huonosti palkattua tai minä hidas

Aiemmin kirjoitin perusvillasukan hinnoittelusta, tässä. Tuolla hinnoittelulla ei kykene elättämään itseään, vain viihdyttämään itseään. Toinen erittäin hankala hinnoittelukohde on korjausompelu. Esimerkiksi toppatakin vetoketjun vaihto. Sain juuri sellaisen valmiiksi. En ole siinä taitava, enkä pidä siitä. Mutta kaikissa töissä on kivoja ja ikäviä tehtäviä. Kun kyseessä on musta mikrotex-kankainen takki, jonka vetoketju on ommeltu 3 saumalla, vie vanhan vetoketjun purkaminen usein jopa tunnin. Tällä kertaa jouduin ostamaan vetoketjun kilpailevasta yrityksestä ja se maksoi n. 7 euroa. Ompeleminen vei ainakin tunnin, mutta ajastaminen on hankalaa, koska juuri kun saat työn ompelukoneen paininjalan alle, tulee asiakas ja työ keskeytyy. Mutta sanoisin, etten pysty vuorillisen toppatakin vetoketjua vaihtamaan alle 2 tunnin. Kun minä käyn kynsihuollossa, on hinta 55 euroa ja aikaa siihen menee ihanalla ja nopealla teknikollani melko tasan tunti. Jos siis olisimme ”tasa-arvoisia” käsityöläisiä, olisi vetoketjun vaihdon hinta 110 €. Hän nopea, minä ehkä hidas? Tämän teoreettisen hinnoittelun sijaan otan työstäni 38 euroa ja se sisältää vetoketjun – ja tietysti alvin..

Edellisessä postauksessa kerroin yhdestä tilaustyöstä. Miesten liivi, tässä. Tilaaja oli etsinyt joululahjaa kaupoista, muttei löytänyt ja sitten tuli Pellavasydämeen. Toki kysyi hintaa. On todella hankalaa ja vaikeaa määrittää hinta yht’äkkiä. Arvelin lankaa kuluvan n. 500 g ja sen hinnan olevan n. 38 euroa. Summanmutikassa (niin ei pitäisi tehdä!) lausahdin, ettei työtä alle 100 tehdä. Näin tilaajan ilmeistä, että hinta oli mielestään kallis, mutta sanoi: ”No mutta, kun sen hänelle jo lupasin lahjaksi…”

Neuloessani monta päivää tuota yksinkertaista, mutta tylsää työtä ajattelin, että 138 euroa on liian halpa hinta työmäärään suhteutettuna. Vertailun vuoksi voisi mainita, että kaupasta ostettuna villaneuleliivi tuskin tuolla lähtisi? Miksi siis käsin neulottu?

Yksi tapa hinnoitella tekemänsä työ

Koska neuloin liiviä monena päivänä pätkä kerrallaan, en pysty sanomaan, paljonko siihen kaiken kaikkiaan meni aikaa. Aikahinnoittelun sijaan tein toisenlaisen päätelmän. Kun liiviin kului lankaa 424 g ja samalla määrällä samaa lankaa olisin neulonut reilut 4 paria villasukkia, joiden myyntihinta olisi ollut á 30 € eli tällä lankamäärällä olisin ”tienannut” 120 € sukkina.

Mutta. Tekemästäni työstä saamani euromäärä ei todellakaan ole kokonaisuudessaan palkkaa. Yrittäjänä minulla on monenlaisia kuluja, jotka pitää ”jyvittää” kullekkin myymälleni tuotteelle. Näitä ovat verot, kirjanpito, vakuutukset, laitevuokrat, pankin kulut, mainokset, toimistokulut…

Kun alihinnoittelet itsesi

Olen ilmeisesti epäonnistunut hinnoittelussa, sillä muutaman kerran lyhyen ajan sisällä asiakas on ehdoin tahdoin halunnut maksaa enemmän kuin olen hinnaksi määrännyt. Äskeinen asiakas maksoi 55 euroa, kun pyyntini oli 48 euroa.

Yksi hinnoitteluperiaate voi olla sekin, että miettii, mitä itse olisi valmis maksamaan. Tämä johtaa omalla kohdallani alihinnoitteluun, koska saatan olla vähän pihi omissa ostoksissani?

Olen kuullut, että moni hinnoittelee neulomuksensa kertomalla langan hinnan x 2 tai x 2,5. Mielestäni tämä ei johda oikeaan tulokseen. Työmäärä sama, mutta toisessa halpa lanka, toisessa kallis = eri hinta. Toki langan hinta vaikuttaa lopulliseen hintaan, mutta kyllä työmäärä pitää huomioida. Rakastan tällaista vertailua: Jos minä teen sinulle villasukat, tuletko sinä pesemään ikkunani? Työ työstä.

Tässä kohtaa en ota ollenkaan huomioon käsitöiden verotusta. Sen verran mainitsen, että kaikki myyntitulo käsitöistä on verotettavaa.

Pellavasydämen Mervi