Vanha varjostin on kulunut, rikki, likainen. Miten se uusitaan? Etsitään netistä tekijää. Joku aina joskus löytää Pellavasydämen blogiin.
Jatkoa aiemmalle postaukselleni ”lampunvarjostimen uusiminen”. Täällä. Tälläkin kertaa minulle lähetettiin sähköpostia ja kuva varjostimen nykykunnosta. Kyseessä on arvokas design-jalkalamppu, jonka varjostinta asiakas oli yrittänyt puhdistaa höyryllä. Auts! Tämä toimenpide suoristi laskoksia ja vain toi likaisuuden esille. Kuvasta en osannut päätellä sitä, miten ISO VARJOSTIN on kyseessä. Alakuvissa vanha varjostin.
Kun varjostin minulle tuotiin, en yhtään osannut epäillä, ettenkö selviäisi toimeksiannosta. Asiakas esitti toiveen, että kangas olisi hyvin samanlaista, saisi olla jopa silkkiä. Tähän kyllä totesin, että siinä tapauksessa kankaan hinta on aika huima. Aito silkki maksaa alkaen 100 €/metri. Värin tulisi joka tapauksessa olla sama.
Varjostinkangasta on vaikea löytää
Ensin tietysti menin paikalliseen – siihen ainoaan – kangaskauppaan ja luulin löytäväni sopivan kankaan. Myöhemmin se osoittautui täysin sopimattomaksi.
Sitten alkoi työ. Ensin dokumentoin kuvaamalla nykytilanteen. Otan kuvia jokaisesta yksityiskohdasta, ompeleista ja taitoksista.
Tämän jälkeen lähden purkamaan… Tässä tapauksessa, onnekseni, metallikehikon ympärille kiedottu nauha oli kunnossa, joten sitä ei tarvinnut uusia.
Tämän jälkeen aloin tutkailla noita laskoksia. Teen kokeiluja ostamallani kankaalla, vain todetakseni, ettei onnistu! Nuo ohuet laskokset ovat leveydeltään vain sentin ja tuo LAUTALASKOS on todella hankala tehdä ompelematta. Vaikka kuinka yritin, jouduin toteamaan, että mahdoton!
Pliseerauspalvelu
Nyt oli pakko turvautua viisaamman apuun. Mutkan kautta sain tietää, että Suomen ehkä ainut (?) pliseeraaja on turkulainen S.Luotonen. Soitin hänelle ja selitin ongelmani. Hän oli samaa mieltä, että työ lienee mahdoton. Hän voi tehdä pliseerauksen, jos laskos on tavallinen yksinkertainen ja leveydeltään sentin. Tämä huojensi mieltäni: olin oikeassa työn hankaluudesta, mutta että hätätapauksessa saisin häneltä apua.
Kun tarkkaan katsoo näitä alkuperäisiä laskoksia, niin näkee niissä kaksi pienenpientä reikää. Voisi kuvitella, että ne ovat tulleet jonkinlaisesta pliseerauskoneesta – tuskin nuppineulan jälkiä?
Päätin kuitenkin kokeilla toista kangasta. Sitähän minulla ei ole, mutta teimme matkan Raision Myllyyn ja sen Eurokankaaseen. Ei ollut siellä mitään vaihtoehtoa, joten matka jatkui Turun Euronkankaaseen. Ensin näytti, ettei senkään laajasta valikoimasta löydy, mutta onneksi myyjä oli sitkeä ja löysi poistokankaista aivan täydellisen vaihtoehdon. Ja vielä puoleen hintaan. Myyjä oli itsekin kuulemma tehnyt siitä varjostimen, joten olin todella huojentunut.
Tein alkuperäiseen kankaaseen polttokokeen, joka osoitti, ettei sekään ole silkkiä, vaan keinokuitua. Ja niin on uusikin kangas.
Käsinompelua
Yritin kaikin tavoin tehdä työn samoin kuin se oli ollutkin. Alareunaan piti tulla rypytys ja käsinompelu. Rypytin sen koneompeleella, mutta silti käsityötä jäi, kun mitta täytyy olla juuri täsmälleen ja rypyt tasaisesti. Yläreunan laskostus tehdään ensin nuppineuloin, eikä sekään ihan ensimmäisellä yrittämällä onnistunut, kun laskokset pitää saada täsmäämään. Tuohon ylimmäiseen pienaan laskoksia ei ommella, vaan tehdään uusi laskostus sisällä olevaan pienempään renkaaseen. Taas uusi neulaus ja lopulta käsin ompelu – ja monta veripisaraa. Koska minulla on aina pitkät kynnet, en pysty käyttämään sormustinta, niin tapaturmia sattuu.
Helpoin osuus oli tämän ”kannen” ompeleminen. Reiän tein huolittelemalla sen alavaralla. Taas käsinompelua, kun kiinnitin kankaan tuohon häkkyrään. Kun asiakas tuli hakemaan valmista työtä, hän mainitsi, ettei tuo kappale tahdo pysyä varjostimen päällä, vaan liikkuu. Päädyimme siihen, että annoin tekstiililiimaa heille mukaan ja liimaavat sen sitten kiinni varjostimeen.
Kun tarkastelin valmista varjostinta, totesin, että alareuna pitää siistiä. Liimasin siihen kaitaleen niin, että se oli sisä- ja alapuolella, muttei juurikaan näy ulospäin. Samoin huolittelin sisarenkaan ompeleen kaitaleella samoin kuin se oli ollut alkuperäisessäkin.
Valmis työ
Tässä asiakkaan lähettämä kuva lampusta.
Ihan hirveän kova homma, tunteja en ole laskenut, mutta monta työpäivää tähän meni. Kankaan hankinnasta, monista kokeiluista aina viimeiseen käsin ommeltuun pistoon saakka ottaen huomioon myös asiakkaan kanssa sähköpostittelu jne… ei tästäkään työstä voi millään pyytää tuntipalkkaa.
Asiakas kertoi, että olivat puolison kanssa matkalla arvuutelleet hintaa. Rouva sanoi, että ”repisi hiuksiaan, jos hinta on 400”. Ei lähellekkään.
Lisään tähän vielä alkukesän projektin tulokset. Asiakas lähetti kuvat plafondista paikallaan.
Koska näitä varjostimen uusimisia tulee suht harvoin, en ole nähnyt tarpeelliseksi pitää kangasvarastoa itselläni, mutta ehkä se olisi viisasta?
Pellavasydämen Mervi