Kirpputorilöytö, jonka olin unohtanut kaapin perukoille. Tyttäreni sen keksi etsiessään joulupöytään liinaa. Eihän tämä oikeastaan ole yhtään jouluinen, mutta silti sopi hienosti. Tämän katseleminen tuottaa iloa. Jo senkin takia, että joku on käyttänyt hurjasti aikaa pikkutarkkaan työhön. Kirjontatyöt saavat minut ehkä eniten kunnioittamaan tekjää.
Jotenkin hämmästelin tämän pöytäliinan materiaalivalintaa. Eikö voisi kuvitella, että tuo musta pohja olisi villakangasta? Se on kuitenkin vähän niinkuin ripsiä. Puuvillaa tai ehkä jopa sekoitekangasta.
Onneksi meillä on keittiön pöydän päällä lasi, jonka alle tämäkin liina laitettiin. Muuten siinä olisi jo yhtä ja toista suttua. Nyt vältyn pesemästä – ja ehkä pilaamasta – upeaa liinaa.
Oletko nähnyt, tai jopa tehnyt, jotain vastaavaa? Voisitko kuvitella kirjovasi tällaisen. Minä en. Kärsivällisyyteni ei missään tapauksessa riittäisi näin pikkutarkkaan ja suureen työhön. Siksi arvostan niin suuresti.
Pellavasydämen Mervi