Opiskelen mittatilausompelijaksi Suomen Yrittäjäopistossa Turun toimipisteellä. Ennen joulua meidän piti tehdä ja jättää näyttötyö. Se oli melko iso rutistus näin vanhalle ihmiselle, jonka opiskeluista on jo vuosikymmenet vierineet ja silloin oli opiskelutyylit hyvin erilaiset kuin nykyään. En ole ikinä tehnyt portfoliota. Nyt piti opetella sekin.
Tässä esittelen yhden osa-alueen tuosta näytöstä, jonka teemana oli KIERTOTALOUS eli kierrättäminen. Aiemmin olen näyttänyt kirjoittamani eseen osana tuota näyttöä. Täällä.
http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2019/12/ompeluoppi-nayttotyo-raportti.html
Meidän piti valmistaa TUOTE kierrätysmateriaalista. Tuotteen piti olla jotain sellaista, mitä olimme syksyn mittaan harjoitelleet ompelemaan. Mikään liian yksinkertainen ei käynyt, esim. kangaskassi se ei saanut olla.
Pyörittelin mielessäni kahta ideaa vuorotellen ja onneksi valitsin lopulta sen yksinkertaisemman, joka silti tuntui välillä liian haastavalta. Tekeminen ei ollut haastavaa, mutta materiaali tuotti vähän pulmia.
Olin kesällä ostanut vanhan käsityön, villakankaalle kirjaillun liinan. Väreiltään se ei ole ollenkaan minulle mieleinen, mutta ostin, kun arvostan hienoja vanhoja töitä, joihin on kulutettu paljon aikaa. Hölmöyksissäni laitoin tuon hienon työn talvella ikkunan viereen estämään kylmän viiman pääsyn sisälle. Siihen se sitten jäi kesäksi auringon poltteeseen. Tietysti siihen virttyi raita ja työ oli pilalla.
Löysin varastostani myös luonnonvalkoisen huovan, jota en enää käytä. Ja tällaisia virkattuja kukkanauhoja löytyi myös. Näistä päätin valmistaa hameen. Puolihameen, niin kuin minä olen aina tottunut sanomaan, mutta nyt olen oppinut, ettei kukaan käytä ”puolikasta hametta”.
Meillä on ollut myynnissä Dylonin pesukonevärejä, mutta nyt ne ovat jo muutaman vuoden vanhoja ja myydään puoleen hintaan, joten totesin, että käyvät hyvin kierrätysteemaan. Otin käsityöstä kaksi väriä, ruskean ja vihreän ja laitoin kaksi koneellista värjääntymään. Nuo kalalankaiset virkkuut tulivat sopivan tumman värisiksi, mutta huopa jäi kyllä enemmänkin pastelliväriseksi. Loppujen lopuksi käytin vain nuo vihreät.
Ensimmäiseksi piti peittää auringon haalistama raita. Ompelin koneella kukkanauhan sen päälle.
Hameen yläosa tuli huopakankaasta ja alaosa kirjontatyöstä. Tein kyllä huolellista työtä, mutta silti jouduin purkamaan ehkäpä jokaisen sauman, kun aina tuli mieleen joku koulussa saamamme ohje:
– kaikki langat samaa väriä
– kaikki tikit yhtä pitkiä
– sisäpuolellakin saumat huolella tehty
Jouduin jopa harsimaan! Vetoketju oli kinkkinen saada noin paksuun kankaaseen kunnolla.
Kaikkein vaikeinta oli vyötärönauhan ompeleminen juurikin kankaan paksuuden vuoksi. Sitten kun olin sen saanut hyvin, muistin, että vuori olisi pitänyt kiinnittää samalla. Ja ei kun purkamaan. Vuorin olin aiemmin irrottanut jostain muusta hameesta ja se sopi tähän mitään muuttamatta.
Löysin varastoistani hienon luunapin, joka sopii käsityöleimaiseen hamoseeni mainiosti.
Missä sitten pitäisin näin erikoista vaatetta? Alunperin ajattelin sen työasuksi puotiini. Sinne se sopii – käsityöliikkeeseen. Hame on niin lämmin, että sillä kyllä tarkenee vaikka ulkoasuna.
Paremmin hame kyllä istuu niin, että päällä on pitkä tunika ja näkyviin jää vaan kirjottu kangasosuus.
Tästä työstä piti näyttöön tehdä myös kirjallisia sepustuksia, mutta niistä kirjoitan toisen postauksen.
Pellavasydämen Mervi