Ehkä nyt jo riittää? Farkkutilkkuilua on tullut tehtyä… Piti vielä kokeilla erimaillinen vetoketjukiinnitys. En kylläkään ole siihen tyytyväinen, joten jäänee ainoaksi. Tämä on siis jo kolmas olkalaukku farkkutilkuista. Ensimmäinen on aivan liian ”rento” minun makuuni, toinen on todella hyvä ja joka päivä käytössä, tästä en osaa sanoa…
Erittäin huolellisesti suunnittelimme avustajan kanssa kaavan. Meinasi jo kinasteluksi mennä, kun emme millään tahtoneet päästä yksimielisyyteen, miten tehdään tällainen yläosa ja malli sellaiseksi, että kassi on yhtä leveä ylhäältä kuin on alhaaltakin.
Yritin tehdä kassista mahdollisimman tukevan ja kiinnitinkin tavallista tukikangasta vuoriin sekä leikkasin huovasta ”välivuorin”. SE oli kuitenkin väärä valinta, sillä käytin paksuhkoa pannumyssyhuopaa. Nyt kassi on kyllä tosi pehmeä, mutta ei varsinaisesti tukeva. Edellisessä kassissani käytin todella hyvää, pahvimaista tukikangasta, mutta sen kääntäminen oli kyllä tuskan takana.
Sisäpuolelle ompelin vuoriin kaksi vetoketjullista taskua. Pikkuruinen tasku ulkopuolelle tuli peittämään saksien tekemää harhaviiltoa. Poiketen edellisestä kassista laitoin tähän olkahihnan tuollaisilla karbiinihakasilla kiinni ja tein sen myös säädettäväksi. Toinen pääty onnistui hyvin, toinen ei niinkään…
Tykkään noista taskuista laukun ulkopuolella. Koska niissä ei ole mitään kiinnitystä, saa sinne nopeasti sujautettua kännykän tai avaimet tai nenäliinan.
Luulempa, että nyt saa kassit riittää. Vaan kukapa tietää, kun materiaalia vielä on ja ideoita Pinterest pullollaan…
Pellavasydämen Mervi