Yhtään laukkua en olisi tarvinnut, mutta kun… Farkkutilkkuilu on niin kivaa, että pitää ”keksiä” aina uusia tuotteita, mitä ompelisi. Sitä paitsi tästä laukusta tuli kertaheitolla ihan lemppari. Sen verran pientä fiksausta voi vielä tehdä, että säilyy innostus – toinenkin olkalaukku farkkutilkuista on tuloillaan. Sen sijaan tämä aiemmin valmistamani kassi alkaa tuntua ….. hmmm…. vähän resuiselta. Minun makuuni.
Tulikasteensa laukku sai Pärnun reissulla. Ja se toimi aivan erinomaisesti.
Idea suunnitteluun lähti kierrätyskeskuksesta saatujen farkkujen kivoista takataskuista. Laitoin ne keskelle laukkua ja rakentelin sen palan ympärille muita tilkkuja. Sisälle ompelin kaksi vetoketjullista taskua.
Parasta tässä laukussa on sen jämäkkyys. Halusin, että laukku pysyy pystyssä. Varsinkin linja-autossa on hankalaa, jos pussukka leviää jalkoihin. Tämä ei, vaan pysyy napakasti pystyssä.
Ihan pieni suunnitteluvirhe tuli kaavoitukseen: laukku on alareunastaan kapeampi kuin ylhäältä. Sekö lienee syynä, että alanurkat vähän antaa periksi? Seuraavan kaavoitin niin, että laukku olisi ylhäältä ja alhaalta saman levyinen.
Myös hihnan olisi voinut suunnitella toisin. Seuraavaan laitan D-lenkin ja karbiinihakasen. Myös vetoketjun kiinnitän toisin.
Miksi kassi on niin napakka? Ostin sen sisälle todella paksua silitettävää tukipahvia – kankaaksi sitä ei voine sanoa. Työn kääntäminen oli kyllä tuskaa, kun tuo pahvi ei pienestä kääntöaukosta olisi millään tullut. Ja aika kallistakin se on. Täällä on monenlaista tukikangasta, mutta enpä noista tunnista, mikä tämä käyttämäni olisi…
Nuo sivutaskut on kivat. Eikä niihin olisi kannattanutkaan vetoketjua laittaa, sillä jotkut tavarat pitää olla HELPOSTI saatavilla!
Pellavasydämen Mervi